Asiantuntijakirjoituksia

Kimmo Sasin asiantuntijakirjoitus: Verotuksen pitää edistää talouskasvua  

Julkaistu Helsingiin Sanomissa elokuussa 2010.

Mitä nopeammin Suomen talous kasvaa, sitä lievempiä toimia tarvitsemme valtiontalouden tasapainottamiseen äskeisen laman jäljiltä.  

Kimmo Sasi Kirjoittaja on kansanedustaja (kok) sekä valtiovarainvaliokunnan verojaoston jäsen ja entinen puheenjohtaja (1985–1998).  

Suomen verojärjestelmän perusrakenne nykyaikaistettiin 1990-luvun alkupuoliskolla. Ronald Reaganin suuren verouudistuksen hengessä veropohjaa laajennettiin ja veroprosentteja laskettiin. Otettiin käyttöön kiinteistöverojärjestelmä. Pohjoismaisen mallin mukaan ansiotulo- ja pääomatuloverojärjestelmät eriytettiin. EU-jäsenyyden myötä alettiin soveltaa EU:n arvonlisäverosäännöksiä.

Suurimmaksi ongelmaksi jäivät verotuksen ja sosiaaliturvan tuloloukut. Jos tulonsiirroilla elävän perheen yksi jäsen meni töihin, keskituloisen perheen nettotulot pienenivät. Tämä johtui tulojen kolminkertaisesta progressiovaikutuksesta. Tulojen kasvaessa tuloverotuksen progressio kiristyy. Sen lisäksi tulonsiirrot pienenevät ja sosiaalipalvelumaksut, kuten päivähoitomaksut, nousevat.

Ongelmaa ei ole vieläkään täysin ratkaistu. Selvitysten mukaan 2,4 prosenttia työttömistä ei olisi vuonna 2007 hyötynyt työllistymisestä lainkaan taloudellisesti ja 15 prosenttia olisi saanut enintään 20 prosentin lisätulon.

Uudella yritysverojärjestelmällä oli erittäin suuri merkitys 1990-luvun laman nujertamisessa. Aiemman korkean veroprosentin sekä runsaiden verovähennysten aikana yritykset tekivät huonoja investointeja veron välttämiseksi. Uusi 25 prosentin verokanta sekä vähennysten ja varausten karsiminen innostivat yrityksiä investoimaan kannattavasti. Yritysten valtiolle maksamat verot parhaimmillaan kahdeksankertaistuivat.

Nyt on oikea aika käydä keskustelua verojärjestelmämme talouskasvua edistävien tekijöiden kehittämisestä edelleen. Mitä nopeammin Suomen talous kasvaa, sitä lievempiä toimia tarvitsemme talouden tasapainottamiseen äskeisen laman jäljiltä.

Verotuksen painopisteen maltillisella siirrolla työnteon verottamisesta kulutuksen verottamiseen on monia kasvua edistäviä vaikutuksia. Työnteon verotus kohdistuu suomalaiseen työhön ja nostaa sen kustannuksia. Kulutusverotus kohdistuu myös ulkomaiseen työhön. Maltillisempi työn verotus kannustaa työntekoon sekä lisää tuotantoa ja siten osaltaan kasvattaa verotuottoa. Tuloja voidaan verottaa sekä silloin, kun ne saadaan (tulovero), että silloin, kun niitä käytetään (arvonlisävero). Erona on, että kulutusvero ei kohdistu säästämiseen. Finanssikriisin aiheuttama lama johtui osin siitä yhä yleisemmästä asenteesta, että kaikki halutaan heti, vaikka velaksi. Siksi säästämisen kannustimia ei saisi heikentää, vaan niitä pitäisi lisätä. Tuloveroasteikon kehittämisessä pitäisi tavoitteena olla, etteivät keskituloiset olisi riippuvaisia avustuksista vaan voisivat kerätä varallisuutta ja sen turvin huolehtia omasta kotitaloudestaan muuttuvissakin olosuhteissa. Valtion tulisi kohdistaa sosiaalipoliittiset toimensa niitä eniten tarvitseville. Pääomaveron kiristäminen ei edistäisi säästämistä. Siksi pääomaveroa alennettiin vuonna 2007 valtiovarainministeri Antti Kalliomäen (sd) aloitteesta prosenttiyksiköllä nykyiseen 28 prosenttiin. On myös huomattava, että käytännössä pääomatuloja verotetaan tätä ankarammin. Kun yrityksen maksama yhteisövero otetaan huomioon, osingon todellinen veroprosentti on 40,5. Jos määräaikaistalletukselle saa 1,5 prosentin koron ja inflaatio on prosentin, reaalikorko on vain 0,5. Kun pääomavero kuitenkin kohdistuu nimelliskorkoon, todellisen koron veroprosentti on 84. Pääomaverolle on siis tyypillistä alhainen nimellinen verokanta mutta jopa epäoikeudenmukaisen laaja veropohja. Veroprosenttia mahdollisesti korotettaessa onkin samalla syytä arvioida veropohjan oikeudenmukaisuutta.

Kulutusverotukseen on jo rakennettu progressiovaikutus. Välttämättömien tarvikkeiden, kuten ruoan, lääkkeiden ja matkojen, arvonlisävero on alhainen. Luksustavaroihin, joihin meillä esimerkiksi auto vielä luetaan, kohdistuu arvonlisäveron lisäksi korkea pistevero, autovero.

Tulevaisuuden suuri haaste on kulutusverotuksen ohjaavuus. Erityisesti ympäristöveroja pitää laajentaa ja kiristää niin, että ne ohjaavat kulutusta oikeaan suuntaan. Alkoholin ja tupakan lisäksi myös muiden tuotteiden terveysvaikutukset on otettava huomioon verotuksessa. Ei ole lainkaan väärin, että kuluttaja jo ennakkoon osallistuu aiheuttamiinsa terveydenhoitokustannuksiin.

Tampere menestyy kansainvälisesti yhtenäisenä kaupunkiseutuna

 Juha Kostiainen 15.10.2010

Tamperelaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa on kuluvan syksyn aikana ollut esillä erityisesti muutamat suuret infrastruktuurihankkeet kuten raideliikenteen kehittäminen, Tampellan tunneli, keskusareena ja keskuspuhdistamo. Tämä onkin tervetullutta, koska kaupunki ja kaupunkiseutu kasvavat.

Väestön kasvu yhdistettynä työikäisen väestön muuttovoittoon luo edellytykset julkisen talouden tasapainoiselle kehittymiselle. Tuhannet vuotuiset muuttajat ostavat ja vuokraavat asuntoja, tarjoavat osaamisensa yritysten ja julkisten organisaatioiden käyttöön sekä käyttävät palveluita. Kotimaassa Tampereen kaupunkiseudun vetovoima on kunnossa, kansainvälisesti meillä on vielä paljon tehtävää, varsinkin kun Suomen ovien takana ei ole odottamassa huomattavaa määrää lääkäreitä, insinöörejä, sairaanhoitajia, lakaisukoneenkuljettajia tai kansainvälisen markkinoinnin ammattilaisia pyrkimässä maahan.

Infrastruktuuri on yksi kaupunkiseutujen kilpailukyvyn edellytys, mutta se ei yksinään riitä. Suomi ei ole halvan työvoiman maa, eikä se sijaitse keskellä kasvavia markkinoita. Siksi menestystekijät on etsittävä ainutlaatuisesta ja korkeatasoisesta osaamisesta, joka toisaalta synnyttää uutta ja kasvavaa yritystoimintaa, toisaalta houkuttelee ulkomaisten yritysten investointeja. Tamperelaisista vahvoista osaamisalueista koneenrakennus suuntaa katseensa Aasiaan, mutta tuotekehityksestä on pidettävä kiinni. Kasvua ei silti ole näköpiirissä. Edellisen vuosikymmenen tähti, tieto- ja viestintäteknologia, etsii uusia avauksia, mutta Nokian haasteissa kiteytyvät myös Tampereen haasteet. Terveys- ja bioteknologia kehittyy vakaasti, mutta on yksin liian pieni kasvuveturi.

Uusien osaamispohjaisten liiketoimintojen kehittäminen vie aikaa, joten toimeen on tartuttava riittävän suurilla kaupunkiseudun kuntien, tiede- ja ammattikorkeakoulujen sekä yritysten yhteisesti tunnistamilla ja resurssoimilla avauksilla. Tampereen kaupungilla on ollut kaupunkiseudun elinkeinopolitiikassa keskeinen tehtävä ja sitä tarvitaan edelleen. Kehitysyhtiö Tredean käynnistämä brändityö on välttämätöntä, mutta globaalisti uskottava ja erottuva brändi vaatii sisällökseen hyvin määritellyt ja todelliset vahvuudet. Siksi näkyvä kehittäminen on parasta markkinointia.

Tampereen kaupunkiseutu menestyy tai on menestymättä kokonaisuutena. Peilaten tätä edellä sanottuun voidaan määritellä kolmen keskeisen nyt käsillä olevan menestystekijän kokonaisuus: raideliikenne, keskustan kehittäminen ja elinkeinostrategian kiteyttäminen sekä toimeenpano. Nämä kysymykset ovat nimenomaan koko kaupunkiseutua koskevia, eivät vain Tampereen kaupungin yksin ratkaistavia tai kustannettavia. Kaupunkiseudun rakenne, huomattava ylikunnallinen työmatkaliikenne ja kiristyvät päästötavoitteet edellyttävät nopeaa, miellyttävää ja vähäpäästöistä joukkoliikenneratkaisua Käytännössä tämä tarkoittaa raideliikennettä, joka yhdistää seudun keskukset ja työssäkäyntialueet nopealla yhteydellä lentokenttä huomioiden. Pelkkä bussien nopeudella liikkuva Tampereen sisäinen katuraideliikenne ei täytä näitä ehtoja.

Seudullisen raideliikenteen kehittäminen mahdollistaa asumisen ja palveluiden kaavoittamisen asemien läheisyyteen, mikä ei tarkoita valtavia kerrostaloslummeja, vaan ihmisen kokoisia paikallisia keskuksia monimuotoisine asumisratkaisuineen ja julkisine sekä yksityisine palveluineen. Uudenlaisia rahoitus- ja toteutusmalleja on myös etsittävä aktiivisesti. Infrastruktuurin ja kaluston pystytys sekä ylläpito voidaan hankkia esimerkiksi viidenkymmenen vuoden vuokrasopimuksella, operointi kilpailuttaa kymmenen vuoden välein ja julkinen joukkoliikenteen tuki antaa kuluttajan valinnan mukaan ikään kuin palvelusetelinä.

Kansainvälisesti tunnettu ja kansainväliseksi tunnustettu kaupunki tarvitsee vetovoimaisen keskustan. Tampereen kaupunkiseudun keskusta on Tampereen keskusta, joka tarvitsee lisää asukkaita ja palveluiden käyttäjiä, mutta myös uusia kiinnostavia palveluita. Tampellan tunnelia pitääkin arvioida seutukeskustan vetovoimaisuuden viitekehyksessä, ei pelkästään liikenneratkaisuna.

Liikenteen vieminen tunneliin mahdollistaa Ranta-Tampellan integroimisen keskustaan ja monimuotoisten kaupunkiasumisen vaihtoehtojen rakentamisen. Kun tarkastelua laajennetaan koskemaan Tammelan ja Amurin lisä- ja täydennysrakentamispotentiaalia sekä Niemenrantaa, saadaan luotua mahdollisuudet aivan uudelle vetovoimalle ja pörinälle. Tätä täydentää erinomaisesti keskusareenan kokonaisuus toimistorakentamisineen. Keskustan kulttuuritarjontaa voidaan vahvistaa siirtämällä Sara Hildenin taidemuseo syrjäisestä paikasta areenan yhteyteen. Liikkeelle pitää lähteä kansainvälisestä arkkitehtikilpailusta ja uudenlaisesta kumppanuusmallista jonkin kansainvälisen toimijan kanssa.

Tampereen kaupungin ja kaupunkiseudun virkamies- ja poliittinen johto ovat lähivuosina poikkeuksellisen suurten kysymysten äärellä ratkaistaessa tulevaisuuden menestysedellytyksiä. Pöydällä ovat seudullinen joukkoliikenne, kansainvälisesti vetovoimaisen keskustan rakentaminen sekä monipuolisten asuinvaihtoehtojen tarjoamien kaikkialla hyvien liikenneyhteyksien ulottuvissa sekä kasvuedellytyksiä luovien osaamisalojen tunnistaminen ja rakentaminen. Näistä osatekijöistä on myös luotava ainutlaatuinen ja erottuva yhdistelmä brändiksi ja kommunikoitava se maailmalle. Brändin yhtenä elementtinä ja kaikkia edellä mainittuja hankkeita yhdistävä tekijänä pitäisi olla tamperelainen tekemisen tapa, ”human touch”, mikä korostaa viime kädessä hyvinvointia ennen taloutta, ihmiskeskeisyyttä ja osallisuutta. Kuntaliitosten sijaan kaupunkiseudulla on vannottu yhteistyön nimiin. Lähivuosina mitataan realisoituuko yhteistyöpuhe määrätietoiseksi yhteiseksi tulevaisuuden rakentamiseksi.