Kestämätön määritelmä kestävyydelle

Todettakoon heti, että haluan vähentää eriarvoisuutta.

Näen, että kestävä taloudenhoito ei ole vain mekanistisia leikkauksia, vaan myös rohkeutta tehdä viisaita satsauksia. Ja on totta, että tarvitsemme kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa, jotta voimme katsoa lapsiamme silmiin. Silti olen julkisuudessa esillä olleiden tietojen valossa huolissani siitä, miten kestämättömällä tavalla näitä kestävyystavoitteita Säätytalolla nyt lähestytään.

Sosiaalinen kestävyys on tärkeä yhteiskuntaa eheyttävä voima ja siksi eriarvoisuuden syntyä on eri keinoin ennaltaehkäistävä. Mahdollisuuksien tasa-arvon edistämisessä erityisen tärkeitä ovat varhaiset vuodet, jotta kaikilla lapsilla ja nuorilla olisi näkymä tulevaisuuteen. Köyhyys on myös aito huoli monen suomalaisen kohdalla, mutta on pakko kysyä, miten kestävää on rahoittaa mahdollinen eläkeläisen vappusatanen laittamalla eläkeyhtiöiden sijoitustuotot verolle – siis leikaten nykyisten ja tulevien eläkkeiden rahoituksesta?

Jollei eläkemaksuja koroteta tai eläkkeitä lähdeveron vastineena leikata, tällä päätöksellä – nostamalla nykyisiä eläkkeitä heikentäen samalla rahoituspohjaa – syödään suoraan pohjaa tulevien polvien eläkkeiltä tai ohjataan sijoituksia pois suomalaisista pörssiosakkeista muihin maihin. Ei kovin kestävä ratkaisu sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta.

Toinen kestävyyden ulottuvuus on taloudellinen kestävyys. Antti Rinne arvioi tällä viikolla, että tulevan hallituksen ei tarvitse leikata menoista ja lisäksi hallitus voi käyttää merkittävästi lisää rahaa sekä pysyviin menolisäyksiin että investointiluontoisiin menoihin. Kun kestävyysvajeen varjo ei ole väistynyt, näin löysä ote johtaa velkataakan kasvuun sekä veronkorotusten kautta talouden dynamiikan heikkenemiseen ja on siksi puhtaasti vastuuton. On tarpeen vahvistaa esimerkiksi koulutuksen, tutkimuksen ja innovaatioiden rahoitusta, mutta kohdennuksia on mahdollista tehdä myös valtion mittavan budjetin sisällä vaarantamatta pitkän aikavälin taloudellista kestävyyttä.

Kolmannen kestävyyden ulottuvuuden, ekologisen kestävyyden, osalta hallituksen tavoitteista on kuultu toistaiseksi vähiten. Ilmeistä on, että jännitteitä sisältyy erityisesti kestävän hakkuutason määrittelyyn ja tasapainotteluun ilmasto- ja metsäteollisuuden investointitavoitteiden yhteensovittamisessa. Toivon, että näitä ei aseteta vastakkain. Suomi elää metsistä, investointien merkitys Suomelle on suuri ja on varmasti kestävämpää toteuttaa investointi tänne kuin johonkin vähemmän kestävän metsänhoidon maahan.

Hiilinielujen ylläpitoa ei tulekaan katsoa vain Suomen sisäisesti.Voimme vaikuttaa asiaan myös laajemmin. Suomalaista pitkäjänteisen metsänhoidon ja puun monipuolisen kestävän käytön osaamista tulee viedä maailmalle. Ilmakehässä olevaa hiiltä voidaan sitoa myös metsittämishankkeilla maailmalla. Lisäksi tarvitaan muita ilmastotoimia liikenteestä asumiseen ja energiantuotantoon.

Jäämme odottamaan hallitusohjelman lopullisia muotoiluja Säätytalolta. Toivon kuitenkin, että kestävyyttä muistetaan katsoa riittävän laajasta näkökulmasta ja riittävän pitkällä aikavälillä. Muuten kestävät ratkaisut muuttuvat nopeasti kestämättömiksi.