Kolumni: Kaupunkikehitys herättää tunteita – ”Ilman korvaavaa pysäköintimahdollisuutta suunnitelmaa ei voi toteuttaa”

Kaupunkikehitykseltä on lupa odottaa yhä parempaa kaupunkiympäristöä. Jotta tähän päästään, on kuunneltava kaupunkilaisten kokemuksia.

Viime viikkoina tunteita ovat herättäneet Tammelantorin pysäköinti, joulun sakot Kalevankankaalla ja uudisrakentaminen vanhaan tyyliin Lapintiellä. Kun asia nostaa tunteita, se on yleensä ihmisille tärkeä.

Tammelantorin pysäköintipaikkojen poistoesitys perustui hyvään tavoitteeseen lisätä kaupunkiympäristön viihtyisyyttä, mutta siinä unohdettiin vaikutus ihmisten asiointiin ja torikauppiaisiin.

Ilman korvaavaa pysäköintimahdollisuutta suunnitelmaa ei voi toteuttaa. Muuten mansikkalaatikot haetaan markettien pihasta autolla, mikä hiljalleen näivettää torielämää ja sitä emme halua. Siksi puutuin itsekin asiaan ja iloitsen järjen voitosta.

Keskustassakin on varottava, ettei parkkipaikkojen poistolla vaikeuteta liikkeiden toimintaa entisestään. Sen on oltava saavutettavissa kaikilla kulkuneuvoilla. Pysäköintiä on viety yhä enemmän maan alle, mutta nyt Hämpin parkki alkaa täyttyä. On myös lisättävä joukkoliikenteen houkuttelevuutta ja kevyen liikenteen edellytyksiä, jotta niiden kulkutapaosuus kasvaa ja liikkuminen muuttuu kestävämmäksi. Kaikki kulkumuodot huomioiden tuemme keskustan elävyyttä.

Joskus poikkeuspysäköinnin voisi sallia liikennemerkein. Jouluna moni vie kynttilän läheisen haudalle. Tällöin sakkojen antaminen pysäköintitilan riittämättömyyden vuoksi on kohtuutonta, kun joukkoliikennettäkään ei ole.

Lopuksi kaupunkikuvasta. Arkkitehdit haluavat edistää kerroksellisuutta; kukin rakennus edustaa aikansa arkkitehtuuria. Se tekee kaupunkikuvasta kiinnostavan. Aina tässä ei kuitenkaan ole onnistuttu. Moni keskustan vanha arvorakennus kärsii, kun viereen on rakennettu rotisko.

Lapintielle piirretty talo on hyvä esimerkki, kuinka uutena toteutettu vanhatyylinen rakennus täydentäisi alueen eheyttä ja vanhaa tyyliä. Vastaavasti kaupunkiin kuuluvat uudet rakentamisen tuulet, kuten Areenan uudet tornitalot ja monet viihtyisät uudet asuinalueet.

Olennaista on, että kaikissa edellä mainituissa asioissa muutoksia tehdään lähiympäristön kokonaisuus, laajemmat vaikutukset ja ihmisten palaute huomioiden. Olemme matkalla kohti uutta, mutta siirtymä on tehtävä hallitusti, vanhaan sovittaen. Niin syntyy toiminnallisesti ja laadullisesti hyvää kaupunkiympäristöä.

Anna-Kaisa Ikonen

kirjoittaja on kansanedustaja ja kaupunginvaltuuston puheenjohtaja (kok.)