Kulttuurielämällä menee hyvin, mutta yhdellä on ryhdistäytymisen paikka

Joskus hieman ihmetyttää ja huimaakin vauhti, jolla kotikaupunkimme Tampere kasvaa tällä hetkellä. Tampereen muuttovoitto nettona on viime vuosina ollut yli 3 000 henkeä vuodessa. Se on melkein Ruoveden verran uusia asukkaita joka vuosi. Verotulot eivät kuitenkaan ole kasvaneet viime vuosina, mikä kertoo sen, että kaupungin nettomuutto muodostuu työttömistä, opiskelijoista ja eläkeläisistä.

Naapurikunnille emme enää häviä nettomuutossa, mutta hyvätuloisia lapsiperheitä muuttaa edelleen naapurikuntiin.

Lukiessani viimeksi ilmestynyttä, mainiota Aplodi-lehteä, tuli mieleen, että kyllä tuon valtavan kulttuuritarjonnan täytyy olla myös yksi painava syy, miksi Tampereelle halutaan muuttaa. Yksin kolmen teatterin tarjonta on mahtava. Niistä pienimmässäkin, Komediateatterissa, pyörii toistakymmentä eri esitystä kaudessa. Puhumattakaan Tampereen Työväen Teatterin ja Tampereen Teatterin tarjonnasta, joissa voidaan pyörittää näytöstä useammalla lavalla samaan aikaan. Tämän lisäksi on vielä muita pienempiä teattereita, puhumattakaan meidän kesäteattereistamme, joista Pyynikki on perinteikkään.

Tämän lisäksi täytyy mainita Tampere-talon vuotuinen huippuooppera. Tänä vuonna La Boheme saa ensi-iltansa 9. helmikuuta. Siinä on upea katras pääosin suomalaisia solisteja.

Tänä vuonna Suomen Kansallisooppera tulee myös Tampere-taloon tähtihetkineen.

Tampere-talo tarjoaa myös vuosittain valtavan määrän musiikkia bluesista rockiin ja kaikkea siltä väliltä. Talossa pääosin perjantai-iltaisin soittava Filharmoninen Orkesteri on myös noussut Santtu-Matias Rouvalin aikana aivan uskomattomaan menestykseen.

Kulttuuritarjonnaksi voidaan myös laskea Tapparaan ja Ilveksen kotipelit, Sorin Sirkus ja monet muut urheilutapahtumat.

Sitten museot. Katsotaan niitä vähän tarkemmin kävijämäärien valossa: Vuosisadan museoksi valittu Vapriikki pärjää Jääkiekko-, Posti-, Kivi- ym. museoineen erinomaisesti. Sen vuotuinen kävijämäärä viime vuonna oli 184 000. Muumimuseossa kävi 78 000 henkeä, missä oli pudotusta avajaisvuoteen, mutta luku on edelleen hyvä. Kolmantena tulee Työväenmuseo Werstas 51 000 kävijällä.

Seuraavana on Sara Hildénin taidemuseo 43 000 kävijällä. Tampereen taidemuseossa oli kävijöitä vain 29 000. Tämä on todella vähän, jos vertaa sitä esim. Mäntän taidemuseoon, missä vuotuinen kävijämäärä on noin 100 000. Sara Hildénin taidemuseossa on silloin tällöin valtakunnan tason uutiskynnyksen ylittäviä näyttelyitä, mutta Tampereen taidemuseossa en muista sellaista tapahtuneen viime aikoina. Takavuosina niitä oli useinkin.

Olisikohan ryhdistäytymisen paikka vai onko Taidemuseon alaisuudessa toimiva Muumimuseo vienyt resurssit? Paremmilla luvuilla olisi perusteltua viedä kauan odotettua uudisrakennustakin eteenpäin.

Tämä pintaraapaisu Tampereen kulttuurielämän joka tapauksessa todistaa sen, että Tampereella riittää vetovoimaa.

Kalervo Kummola

kaupunginvaltuutettu (kok)

kaupunginhallituksen konsernijaoston puheenjohtaja