Naapurikateus on tärkeämpää

Viime päivinä on keskusteltu paljon sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamon esityksistä eriarvoisuuden vähentämiseksi. Suurimman huomion ovat saaneet ehdotukset perintö- ja lahjaveron ja suurimpien tuloluokkien työn verotuksen kiristämiseksi. Samanaikaisesti Hiilamo kritisoi raportissaan sitä, että työllisyysasteen kohottamiseen ei ole riittävästi kiinnitetty huomiota.

Näkemys kuvaa hyvin sosiaalipolitiikan professorin taustaa sosiaalipuolen ammattilaisena – ei talouden. Kakun ajatellaan aina olevan samankokoinen, kyse on vain siitä, että minkä kokoisiin paloihin kakku jaetaan. Tulonjaon tasaisuus on tärkeämpää kuin se, onko maassa tuloja. Kateus naapurin mahdollisesta rikastumisesta on tärkeämpi kuin oma työllistyminen. Kakun tekijöitä syyllistetään: ottaako joku röyhkeä isomman osan kakusta, vaikka on tuonut jauhot, kerman, mansikat ja paistouunin mukanaan.

Ristiriitaisen esityksestä tekee se, että samanaikaisesti professori vaatii aktiivisia työllisyystoimia. Ensin otetaan pois kiinnostus yrittää/edetä urallaan eteenpäin ja työllistää ihmisiä ja sitten syyllistetään samat henkilöt siitä, miksi he eivät investoi Suomeen tai miksi he myyvät yrityksensä ulkomaille ja hajauttavat sijoituksensa maailmalle kotimaan sijasta. Ratkaisuksi Hiilamo esittääkin uber-tyylisiä työpaikkoja.

Mitä professorin tavoitteiden toteuttaminen sitten merkitsisi? Jo nykyinen perintö- ja lahjavero on merkinnyt sitä, että sukuyhtiöt myydään mieluummin muualle kuin etsitään jatkajaa omasta porukasta. Moni yritysten jatkajista taas joutuu ottamaan suuret lainat veron maksamiseksi. Tämä raha on pois yritysten kasvattamisesta ja ihmisten työllistämisestä. Samanaikaisesti huudetaan lisää kasvollisia omistajia ja työllistäjiä Suomeen. Ristiriitaista.

Perintö- ja lahjaveron voimakas kiristys kirpaisee myös niitä, jotka ovat koko elämänsä säästäneet oman asunnon maksamiseksi ja haluavat jättää jotain myös seuraavalle sukupolvelle. Suomalaisten ei anneta vaurastua ja vaurastumisen kautta osallistua yhteiskunnan rakentamiseen. Ruotsissa ja Norjassa perintö- ja lahjavero on poistettu. Ei ihme, että Ruotsissa on neljä miljoonaa osakesäästäjää ja Suomessa 800 000. Tänä vuonna Ruotsissa on arviolta listautumassa 54 yritystä pörssiin, Suomessa kenties neljä. Ruotsalaisten annetaan vaurastua.

Professori puuttuu myös työn verotuksen progressioon ja vaatii palkkakattoa. Ilmeisesti maksimissaan 60 prosentin vero palkasta ei ole professorin mielestä riittävä? Minä mietin, mitä huikea verotus tekee työnteon kiinnostukselle. Samanaikaisesti Suomeen yritetään rekrytoida ulkomaisia osaajia verokannustimilla. Eikö kaikkien osaajien pitäisi olla samalla viivalla? Mielestäni järkevä maksimiveroprosentti työstä voisi olla 40. Toivottavasti tämän hallituksen aikana saavutetaan edes se taso, että ainakin puolet ansaitusta palkasta jää omaan käyttöön