Tamperelaisen kokoomuksen vaaliohjelma 2005-2008

Paremmat palvelut – vähemmän veroja.

Kokoomuksen ja

Ruotsalaisen Kansanpuolueen

kunnallisvaaliohjelma Tampereella

vaalikaudelle 2005-2008.

Kokoomuksen ja

Ruotsalaisen Kansanpuolueen

kunnallisvaaliohjelma Tampereella

vaalikaudelle 2005-2008.

1. Johdanto - kaupunki Sinun

palveluksessasi ....................................3

2. Asuminen – vaihtoehtoja ja

vetovoimaa ...........................................5

3. Oppimisessa on toivo ja tulevaisuus ...6

4. Hyvinvointipalveluita tarpeeseen

ja jonottamatta ....................................8

5. Luova Tampere ....................................10

6. Sujuvaa liikennettä ja tehokasta

kaavoitusta ..........................................12

7. Kohti uutta ympäristöajattelua ..........14

8. Turvallisuus syntyy yhteistyöstä .........15

9. Maailmanluokan toimintaympäristö

maailmanluokan yrityksille ................16

10. Tarkkaa taloudenpitoa .......................18

11. Osaavaa henkilöstöä ja

johtamisosaamista .............................21

12. Yhteenveto – asukaslähtöistä laatua

houkuttelevin hinnoin .........................23

Paremmat palvelut – vähemmän veroja.

1. Johdanto - kaupunki Sinun palveluksessasi

Suomalaiseen yhteiskuntaan on aina kuulunut vahva paikallishallinto.

Paikallishallinnon tärkein yksikkö on kunta. Pohjimmiltaan

paikallishallinnossa on kysymys siitä, että kuntalaiset

valitsevat keskuudestaan valtuutetut päättämään itseään koskevista

asioista. Vaikka kuntaorganisaatiot ja niiden tehtävät ovat

laajentuneet jatkuvasti ja niistä on kansalaisten kannalta tullut

usein “jonkin toisen” edustajia, periaatteessa edelleenkin “me”

olemme kunta ja kuntaorganisaatio on meitä varten. Me olemme

valinneet ja päättäjät ja välillisesti myös työntekijät hoitamaan

yhdessä tärkeiksi katsomiamme tai valtion määräämiä tehtäviä.

Kuntaorganisaatioiden kasvu, tehtävien monipuolistuminen

sekä käsiteltävien asioiden monimutkaistuminen ovat johtaneet

vallan siirtymiseen ammattijohdolle ja asiantuntijoille. Kun

samaan aikaan ehdokkaita pääosin asettavat puolueet ovat myös

yhä keskittyneempiä organisaatioita valtakunnallisine tavoitteineen,

on selvää, että käytännönläheinen yhteys oman kunnan

asukkaisiin on jatkuvasti ohentunut. Tämä on osaltaan nostanut

esiin keskustelun demokratiavajeesta, osallistumisen lisäämisestä

ja yhteisöllisyyden vahvistamisesta.

Läheisyys- ja yhteisöllisyysongelma on todellinen, eikä sen

ratkaisua edistä etenevä globalisaatio- ja tietoyhteiskuntakehitys.

Globalisoituvassa tietoyhteiskunnassa eli verkostoyhteiskunnassa

pääoma, ihmiset, yritykset, informaatio sekä erilaiset kulttuurilliset

sisällöt liikkuvat maailmanlaajuisesti etsien kiinnostavia ja vetovoimaisia

alueita. Verkostoyhteiskunnassa menestyvät ne alueet

ja kaupungit, jotka onnistuvat tarjoamaan yrityksille innovatiivisen

toimintaympäristön sekä asukkailleen kiinnostavia asumisvaihtoehtoja,

korkeatasoisia palveluita, turvallisuutta sekä monipuolisen

ja virikkeellisen oppimis- ja kulttuuriympäristön.

Kilpailu pakottaa julkisen hallinnon etsimään jatkuvasti uusia

tapoja kehittää ja tuottaa laadukkaampia palveluita yhä kustannustehokkaammin.

Samalla niiden pitää vastata yhä paremmin

asukkaiden tarpeisiin. Väestön vanheneminen lisää terveydenhuollon

menoja, korkealla pysyvä työttömyys rasittaa kuntatalouksia,

julkisen hallinnon henkilökunta eläköityy ja työvoimapula

uhkaa, uusia vaihtoehtoisia tuotantotapoja kehitetään hitaasti eikä

yrittäjyyteen sisältyvää luovuutta hyödynnetä riittävästi. Lisäksi

johtajuus julkishallinnossa nähdään usein pikemminkin teknisenä

kysymyksenä kuin kykynä tukea ja innostaa ihmisiä kehittämää

omaa työtään ja saamaan aikaan entistä parempia tuloksia.

Lähivuosina paikallishallinto kohtaa erittäin suuria haasteita.

Miten Tampere selviytyy niistä? Miten Tamperetta pitäisi kehittää,

että se menestyisi aikaisempaa paremmin ja että asukkaille

voitaisiin luoda hyvän elämän edellytykset? Mihin asioihin

lähivuosina pitäisi erityisesti kiinnittää huomiota ja mitä pitäisi

kehittää ja miten? Mistä puolestaan voitaisiin tinkiä kun rahat

eivät riittää kaikkeen?

Käsillä oleva Kokoomuksen ja Ruotsalaisen Kansanpuolueen

kunnallisvaaliohjelma vaalikaudelle 2005-2008 pyrkii

vastaamaan Tampereen tulevaisuuden haasteisiin ja esittämään

kuvan meidän tavoittelemastamme Tampereesta. Ohjelmassa

esitettyjen ajatusten, näkemysten ja ehdotusten taustalla ja niiden

toteutuksen reunaehtoina on viisi toiminnallista arvoa, jotka ovat

hellä huolenpito, asukaslähtöisyys, monimuotoisuus, tarkka

taloudenpito ja rohkea kehittäminen.

Hellä huolenpito tarkoittaa sitä, että jokaiselle tamperelaiselle

tarjotaan ihmisarvoisen elämän edellytykset. Se on

esimerkiksi hoitoon pääsyä kohtuullisessa ajassa, turvallista

lapsuutta, turvattua vanhuutta sekä nopeaa apua elämän

ongelmatilanteissa. Huolenpito on myös kannustamista ottamaan

itse vastuuta itsestään ja lähiympäristöstään tai lähiyhteisön

toimintaedellytysten vahvistamista.

Asukaslähtöisyys muistuttaa siitä, että Tampereen

kaupunki on olemassa Sinua, meitä, tamperelaisia varten.

Asukaslähtöisyys on osallistumisen vahvistamista kaikessa kunnan

toiminnassa, lähidemokratian lisäämistä ja sitä, että palveluissa

huomio kiinnitetään palvelun saajan ja tarjoajan väliseen

suhteeseen, ei hallinnon rakenteisiin. Palveluissa asukaslähtöisyys

tarkoittaa sitä, että pyritään tarjoamaan palveluita kunkin asukkaan

tarpeiden mukaisesti.

Monimuotoisuutta tarvitaan palveluiden tuottamisessa,

hoitomuodoissa, oppimismenetelmissä, asumisessa ja ylipäätään

kaikessa kunnan toiminnassa. Kuten luonnossa biodiversiteetti

lisää mahdollisuuksia uusien yhdistelmien syntymiselle, kunnan

toiminnassa monimuotoisuus edistää oppimista ja auttaa löytämään

parhaita toimintatapoja sekä vastaamaan asukkaiden moninaisiin

tarpeisiin.

Tarkka taloudenpito tarkoittaa sitä, että Tampereen kaupungin

tulee kaikessa rahan käytössä suosia kustannustehokkaita,

kokonaisedullisia ja tuottavuutta lisääviä ratkaisuja. Kaikki

julkinen hallinnon raha on viime kädessä veronmaksajien rahaa

ja on eettisesti oikein käyttää sitä säästäväisesti.

Tampereen menestyminen edellyttää jatkuvaa ja rohkeaa

kehittämistä. Toimintaympäristön sekä asukkaiden ja yritysten

tarpeiden muuttuessa yhä nopeammin kehittämisessä tarvitaan

jokapäiväistä pienten askelten työtä sekä rohkeita uusia avauksia

ja panostuksia lupaavimpiin mahdollisuuksiin.

2. Asuminen – vaihtoehtoja ja vetovoimaa

Asuinympäristöjen – asunnot, lähiympäristö, palvelut –

merkitys kaupunkien vetovoimaisuuden kannalta on yhä tärkeämpää.

Ihmisillä on mahdollisuuksia ja halua panostaa asumiseensa.

Asunnon tyypin (pientalo, kerrostalo) ohella tärkeää on asuinympäristön

luonne ja laatu. Kiinnostavassa kaupungissa on monenlaisia

asuinympäristöjä, joista asukkaat voivat valita tarpeidensa

ja elämäntyyliensä mukaisen. Tarvitaan kaupunkikeskustan urbaania

sykettä ja pörinää sekä luonnonrauhaa omakotitalossa.

Tampereella on ollut pulaa erityisesti omakotitonteista ja

niiden kaavoittamista onkin aktiivisesti lisättävä sekä täydentämällä

kaupunkirakennetta että kaavoittamalla rohkeasti uusia alueita,

joita ovat esimerkiksi Nurmi-Sorila ja Lamminrahka-Ojala. Varsinkin

Nurmi-Sorilaan voidaan kaavoittaa tavanomaista suurempia

tontteja. Yksittäisiä pientaloja saadaan suhtautumalla myönteisesti

vapaa-ajan asuntojen muuttamiseksi ympärivuotisiksi

asunnoiksi.

Uusien alueiden suunnitteluun on kytkettävä kansalaiset

mukaan pohtimaan kaavojen ohella alueen palvelutarjontaa,

liikennejärjestelyjä sekä yleistä identiteettiä. Siis kokonaisuutta.

Kokonaisten uusien alueiden kehittämisessä on hyödynnettävä

innovatiivisia julkisen ja yksityisen sektorin yhteistoimintamalleja

esimerkiksi investointien toteutuksessa ja ylläpidossa.

Osallistumista ja seutuyhteistyötä on harjoiteltu Vuoreksessa.

Näistä kokemuksista on otettava oppia ja kehitettävä entistä

toimivampia tapoja kehittää alueita laajassa yhteistyössä. Vuoreksen

suunnittelukin on vielä kesken ja erityisesti koko alueen kattava

idea tai teema, josta voisi syntyä koko Vuoreksen identiteetti,

on vielä löytämättä. Vuoreksen vetovoimaisuuden varmistamiseksi

kattava ja alueen historiasta kumpuava teema on tarpeen.

Asuinympäristöjen kehittämisen perusratkaisut tehdään

maankäytön suunnittelussa. Maankäytön suunnittelun peruslähtökohtana

tulee olla kaupungin kehittämistarpeiden ohella

ihmisten todennetut tarpeet ja kiinnostus. Näistä lähtökohdista

voidaan luoda monimuotoista ja kiinnostavaa rakennettua ympäristöä

siten, että maankäyttöä ja kaavoitusta eivät ohjaa pelkästään

jo rakennettu tai rakenteilla oleva infrastruktuuri.

3. Oppimisessa on toivo ja tulevaisuus

Tietoyhteiskunnassa informaatio on tärkein tuotannontekijä

ja oppiminen tärkein resurssi. Oppiminen on luonteeltaan

elinikäistä alkaen lapsuudesta jatkuen läpi elämän. Siksi oppiminen

on keskeinen näkökulma jo päivähoidossa, ja se on mahdollistettava

myös seniori-ikäisille. Tampereen kaupunki vastaa

yleissivistävästä ja ammatillisesta koulutuksesta. Tamperelaisten

koulutuspalveluiden on oltava laadultaan parasta eurooppalaista

tasoa.

Oppimisen ja koulutuksen päämääränä on työelämässä

vaadittavien taitojen kehittäminen, mutta myös itseisarvollisen

henkisen kasvun mahdollistaminen. Erityisten tiedollisten

valmiuksien ohella on huolehdittava tietoyhteiskunnan yleisten

taitojen kehittämisestä, joita ovat viestinnälliset taidot, sosiaaliset

taidot, luovuus, medialukutaito, oppimaan oppiminen, yleissivistys

sekä kyky ymmärtää, tulkita ja luoda arvoja eli arvo-osaaminen.

Lähivuosien keskeisiä koulutuksen kehittämisalueita ovat

pedagogisen johtajuuden vahvistaminen yleissivistävässä

koulutuksessa esimerkiksi aluerehtorimallia kehittämällä, psykososiaalisen

oppilashuollon kehittäminen (mm. moniammatillinen

yhteistyö) ja resurssien vahvistaminen (esim. lastenpsykiatria),

opettajien tarkoituksenmukainen täydennyskoulutus (mm.

pedagogisen ajattelun vahvistaminen), koulujen ja oppilaitosten

omaleimaisen toimintakulttuurin kehittäminen, varhaiskasvatuksen

yhdistäminen koulutustoimialaan, ammatillisen koulutuksen

työelämäyhteyksien vahvistaminen, yrittäjyyskasvatus sekä eri

oppilaitosten välisen yhteistyön tiivistäminen mukaan lukien

tiedekorkeakoulut. Useat kehittämistarpeet liittyvät opettajuuden

syvälliseen muutokseen tiedonjakajasta oppimisen edellytysten

luojaksi ja oppimisen ohjaajaksi.

Osallistumista vahvistetaan parhaiten kodin ja koulun

yhteistyötä kehittämällä sekä lasten ja nuorten demokratiakasvatusta

tukemalla aktiivisen kansalaisuuden ideaalin mukaisesti.

Erityistä huomiota on kiinnitettävä maahanmuuttajiin, joille on

mahdollistettava aktivoiva suomen kielen ja kulttuurin opetus.

Monikulttuurisuus on arvo sinänsä ja rikastuttaa kaupunkia monin

tavoin.

Perinteisesti koulut ovat olleet kylien toiminnallisia

keskuksia. Kovan yksilöllisyyden sijaan tarvitaan yhteisöllistä

yksilöllisyyttä, joka ainakin osittain kytkeytyy asukkaiden lähiympäristöön.

Asukkaiden yhteistoiminta, lasten harrastusmahdollisuudet,

liikunta, iltapäivätoiminta, seniorien ryhmät ja muut

aktiviteetit vaativat myös tiloja. Kaupungin hallitsemat koulurakennukset

ovat luontevia yhteisiä kokoontumispaikkoja ja siten

paikallisen yhteisöllisyyden mahdollistajia. Kaupungin eri hallinnonalojen,

järjestöjen ja paikallisten asukkaiden yhteistoimin

kouluista on ryhdyttävä kehittämään uudelleen paikallisia

“kulttuurikeskuksia”.

4. Hyvinvointipalveluita tarpeeseen ja

jonottamatta

Hyvä elämä määrittyy aina yksilön tavoitteista, tarpeista ja

toiveista käsin, mutta julkinen hallinto voi luoda edellytyksiä

hyvän elämän tavoittelulle. Hyvän elämän edellytyksiä ovat esimerkiksi

puhdas ympäristö, turvallisuus, koulutus ja taloudellinen

toimeentulo. Hyvän elämän edellytyksiä luodaan myös erilaisten

hyvinvointipalveluiden avulla, joita ovat erityisesti sosiaali- ja

terveydenhuollon palvelut. Väestön vanheneminen, korkealla

pysyvä työttömyys, ihmisten eliniän piteneminen ja terveysteknologian

luomat uudet mahdollisuudet monien muiden tekijöiden

ohella lisäävät tulevaisuudessa erilaisten hyvinvointipalveluiden

kysyntää.

Lähtökohtanamme on, että lakisääteiset hyvinvointipalvelut

tarjotaan tamperelaisille laadukkaina, korkeatasoisten ammattilaisten

tuottamina kohtuullisessa ajassa. Keskeistä on myös pyrkiä

aikaisempaa suurempaan asukaslähtöisyyteen eli kiinnittämään

huomiota tamperelaisiin yksilöinä.

Hyvinvointipalvelujen tuottamisessa on merkittäviä mahdollisuuksia

tehostaa toimintaa, parantaa laatua sekä lisätä asukaslähtöisyyttä.

Monimuotoisuus palvelutuotannossa – yritykset,

ammatinharjoittajat, järjestöt, kaupunki itse – auttaa löytämään

parhaita käytäntöjä ja lisäämään innovatiivisuutta sekä myös

synnyttämään uusia työpaikkoja. Tieto- ja viestintäteknologian

avulla voidaan lisätä tuottavuutta, kehittää eri palvelutarjoajien

välisiä saumattomia hoitoprosesseja sekä synnyttää kokonaan

uusia sähköisiä palveluita, jotka ovat ajasta ja paikasta riippumattomia.

Hyvänä esimerkkinä onnistuneesta kehitystyöstä on

Tekonivelsairaala Coxa Oy, joka on uudella toimintamallillaan

onnistunut lisäämään kustannustehokkuutta, laatua sekä

henkilökunnan työtyytyväisyyttä. Palvelutarjonnan kehittymistä

ja asukaslähtöisyyttä voidaan edistää esimerkiksi ottamalla käyttöön

palveluseteleitä.

Hyvinvointipalveluiden kehittämisessä aikaisempaa

enemmän huomiota on kiinnitettävä ennalta ehkäisevään työhön,

joka on omiaan myös estämään syrjäytymistä. Syrjäytymistä

ehkäisee ja ihmisen omaa vastuunottokykyä vahvistaa myös yhteisöllisyyden

edistäminen esimerkiksi vapaaehtoistyön, vertaisryhmien

ja erilaisten toimintapiirien avulla. Erityisen tärkeitä nämä

toimintamuodot ovat senioriväestölle, jolle suunnattua vapaaehtoistoimintaa

on tuettava myös tarjoamalle sopivia tiloja toiminnalle.

Seniori- ja vanhusväestölle on turvattava arvokas ja aktiivinen

vanhuus.

Erityistä huomiota kaipaavat myös lapset ja lapsiperheet.

Lasten lisääntynyt pahoinvointi on vakava ongelma, joka johtaa

myöhemmin syrjäytymiseen. Turvallinen koti on hyvän lapsuuden

perusta ja arvopohjainen kasvatusvastuu kuuluukin ensisijaisesti

vanhemmille. Yhteisön - suvun, perheen ja ystävien – tuen ohella

tarvitaan myös kaupungin aktiivisempaa otetta. Aktiivisempi ote

tarkoittaa esimerkiksi vapaaehtoisen iltapäiväkerhotoiminnan

järjestämistä kouluissa ilman vuokrakuluja, laajan järjestökentän

yhteistyötä sekä erityisesti vanhempien mahdollisuutta valita

lapsilleen sopivin päivähoitomuoto. Tässäkin tapauksessa voidaan

hyödyntää vaikkapa palveluseteleitä, joita voidaan käyttää

esimerkiksi kotihoidon tai kolmiperhehoidon tukemiseen.

Lähivuosien keskeisiä painopistealueita ovat päivähoidon

sekä ilta- ja aamupäiväkerhotoiminnan monipuolistaminen,

turvallisen ja arvokkaan vanhuuden mahdollistaminen, hoitoon

pääsyyn turvaaminen, saumattomien hoitoketjujen kehittäminen,

palvelusetelien laaja hyödyntäminen, hyvinvointipalveluiden

tuottamistapojen monipuolistaminen, omaishoidon tuen lisääminen

sekä kansansairauksien ja päihteidenkäytön ennaltaehkäisy.

5. Luova Tampere

Verkostoyhteiskunnan talous on luovaa taloutta, jossa

taloudellinen vauraus ja lisäarvo syntyy uuden luomisesta.

Oleellista on monipuolisen luovuuden – taiteellisen, tieteellisen,

teknologisen, markkinoinnillisen ja liikkeenjohdollisen –

kohtaaminen kaupunkitilassa. Kulttuuripalvelut, niiden laatu ja

monipuolisuus, vaikuttavat monin tavoin kaupungin menestykseen

ja kiinnostavuuteen. Kulttuuripalveluilla on myös syvempi,

itseisarvollinen merkitys hyvän elämän mahdollistajana. Kulttuuripalvelut

rakentavat ymmärrystämme maailman moninaisuudesta,

välittävät oman kulttuurimme perintöä ja arvoja sekä

tarjoavat mahdollisuuden uudistaa ja syventää ihmisyyttämme.

Kulttuuripalvelut ovat yhtä hyvin oppimista, hyvinvointipalveluita

kuin osa elinkeinopolitiikkaakin. Osa palveluista tuotetaan

markkinaehtoisesti, osa järjestöjen ja oppilaitosten suojissa ja osa

tuettuna tuotantona. Tamperelainen kulttuuripolitiikka on perinteisesti

suosinut vakiintuneita, osittain laitostuneitakin, toimijoita.

Taloudellisesta tuesta liian vähän on suuntautunut uusiin,

innovatiivisiin ja uutta luoviin projekteihin ja produktioihin.

Kaupungin omassa kulttuuripalveluiden tuotannossa,

esimerkiksi museot tai produktiot, on korostettava monipuolisuutta

ja annettava tilaa sisäiselle kilpailullekin. Tehokkuutta

voidaan hakea esimerkiksi varastotoiminnoista, hallinnollisista

tukipalveluista ja tieto- ja viestintäteknologian hyödyntämisestä.

Oman palvelutuotannon kasvattamisen sijaan on panostettava

tarjontaa monipuolistavan palvelutuotannon syntymiseen. Tukea

on ohjattava suhteellisesti aikaisempaa enemmän uusiin projekteihin,

sen sijaan vakiintuneessa tuotannossa voidaan kasvattaa

kuluttajien omarahoitusosuutta tai tuottajien omaa varainhankintaa.

Tukea ansaitsevat myös sellainen uudet hankkeet, joista

syntyy markkinaehtoisia kulttuuripalveluita.

Tamperelaisten osallistumista voidaan vahvistaa ottamalla

käyttöön kulttuurin palveluseteli, jonka käytöstä tamperelaiset

päättävät itse suhteellisen väljän kulttuuripalvelujen määritelmän

mukaisesti. Tämä on myös omiaan lisäämään vaihtoehtoisen

tarjonnan syntymistä ja luovuutta. Oman erityishuomionsa ansaitsee

lasten kulttuuripalveluiden kehittäminen. Valmiudet ja

kiinnostus kulttuuria kohtaan kehittyvät jo lapsuudessa ja kulttuurikasvatusta

tuleekin vahvistaa. Hyvä tapa edistää kulttuuripalveluiden

kehittymistä on esimerkiksi tarjota aloitteleville ryhmille

ja harrastajille edullisia yhteiskäyttöisiä tiloja (esim. bändien harjoittelutilat

tai harrastajateatterien harjoitustilat) tai tarjota kulttuurialan

yrittäjiksi aikoville erikoistuneita uuden yritystoiminnan

kehittämispalveluita.

Kaiken kaikkiaan kulttuuripalvelut ovat yhä keskeisempi kaupunkien

menestystekijä, ja kansainvälistyvässä maailmassa lisääntyvä

ulkomaalaisväestö ja varsinkin maahanmuuttajat on huomioitava

niin kulttuuripalveluiden käyttäjinä kuin tuottajinakin.

Liikuntakin on kulttuuria ja tärkeä kansanterveyttä ja

hyvinvointia lisäävä tekijä. Liikuntapalveluissa on erityisesti keskityttävä

tarjoamaan monipuolisia mahdollisuuksia tampe-relaisten

liikunnanharrastajien ja kuntoilijoiden tarpeisiin. Lasten ja nuorten

liikuntaharrastusten tukeminen on tärkeää myös asennekasvatuksen

mielessä. Myös huippu- ja kilpaurheilu tarvitsee

asianmukaiset mahdollisuudet, mutta puhtaaseen urheiluliiketoimintaan

tulee suhtautua kuin mihin tahansa yritystoimintaan.

Lähivuosien keskeisiä kehittämisalueita ovat kulttuuripoliittisen

tuen painopisteen siirtäminen vakiintuneesta toimin12

nasta innovatiivisiin projekteihin, lasten ja ikäihmisten kulttuuritarjonnan

kehittäminen, erilaisten harjoitustilojen tarjonta,

toimijoiden verkostoitumisen edistäminen, kulttuuriyrittäjyyden

edistäminen sekä kulttuurin palvelusetelin kokeileminen.

6. Sujuvaa liikennettä ja tehokasta

kaavoitusta

Kadut, tiet, torit, rakennukset, kunnallistekniikka, tietoliikenneyhteydet,

energian jakelu, liikennejärjestelmät ja eräät muut

tekijät muodostavat laajasti ottaen tamperelaisten ihmisten ja

organisaatioiden toimintaympäristön. Kaupunki on monin tavoin

mukana toimintaympäristön suunnittelussa, rakentamisessa,

rahoituksessa ja ylläpidossa. Toimintaympäristön periaatteelliset

ratkaisut päätetään kaavoituksen yhteydessä. Laadukas toimintaympäristö

on menestyvän kaupungin perustoimintaedellytys.

Kunnilla on alueellaan yksinoikeus päättää kaavoituksesta.

Yhdyskuntasuunnittelun keinoin vaikutetaan esimerkiksi

asumiseen, yritysten sijoittumiseen, liikenteen sujuvuuteen, keskustan

elävyyteen sekä myös kaupungin talouteen. Toimintaympäristön

rakentamisessa ja ylläpidossa on paljon sellaisia tehtäviä,

joissa on tarpeen siirtyä kaupungin omasta palvelutuotannosta

enenevässä määrin yritysten tuottamien palveluiden käyttöön.

Tällaisia ovat esimerkiksi katujen, teiden ja kiinteistöjen rakentaminen

ja kunnossapito. Kaavoituksen käytännön valmistelussakin

voidaan hyödyntää aikaisempaa enemmän ns. maanomistajakaavoitusta,

jossa yksityiset maan-omistajat vastaavat kustannuksellaan

kaavojen valmistelusta kaupungin ohjatessa ja tehdessä

päätökset.

Kaavoitus vaikuttaa merkittävästi yritysten toimintaedellytyksiin.

Tampere on edelleen kansainvälisesti merkittävä teollisuuskaupunki

ja teollisen toiminnan maantarpeista on huolehdittava.

Samoin on huolehdittava teknologiakeskusten laajentumisedellytyksistä.

Keskustassa voidaan tehokkaammalla kaavoi13

tuksella edistää liiketoiminnan sijoittumista, samoin kun keskustan

kaupallisten palveluiden laajentuminen on turvattava. Keskustaa

voidaan elävöittää myös asumista lisäämällä. Tämä tapahtuu

uusien alueiden kaavoitukselle (esim. Ratina ja Ranta-Tampella)

sekä nykyisten tonttien tehokkuutta lisäämällä, mikä avaa osaltaan

täydennysrakentamismahdollisuuksia keskustaan. Keskustan

elävöittämistä vauhdittaisi huomattavasti Keskustorille (ns.

Molinin tontille) rakennettava kansalaisten talo, joka voisi tarjota

kokoontumistiloja senioreille ja erilaisille yhdistyksille, lisäksi

talossa voisi olla kaupallista toimintaa (nettikahvilan) ja

kirjakaupan tai levykaupan muodossa. Tamperelaiset oppilaitokset

voisivat tarjota nuorille tietoa opiskelumahdollisuuksista (myös

ilta-aikaan) ja kellarissa voisi olla harjoittelutiloja bändeille.

Liikenteen sujuvuus on muodostumassa pahenevaksi

ongelmaksi. Yhdeksi vaihtoehdoksi on tarjottu raideliikenteen

kehittämistä. Raideliikenteen idea on mielestämme kiinnostava

ja katsomme, että joukkoliikenteen kehittäminen on tärkeää. Nyt

tehdyt raideliikenneselvitykset antavat korkeintaan mahdollisuuden

jatkoselvitysten tekemiseen, mutta eivät mahdollista

periaatteellisen päätöksen tekemistä. Ongelmana ovat mm.

suunnitellun reitistön suppeus kustannuksiin nähden, valtion

rahoitusosuuden epävarmuus, uusien asuinalueiden kytkeminen

raideliikenteeseen sekä puutteellinen näkemys joukkoliikenteen

kokonaisuudesta. Liikenteen sujuvuuden kannalta tärkeä hanke

on läntinen ohitustie, jonka jatkorahoitus on tärkeää koko

kaupunkiseudun kehittymisen kannalta. Kaupunkiseutua ja koko

maakuntaa palvelee myös Tampere-Pirkkalan lentokenttä, jonka

aktiivista kehittämistä on tuettava kaikin käytössä olevin keinoin.

Kansainväliset suorat yhteydet ovat elinkeinopoliittisesti erittäin

tärkeitä.

Joukkoliikenteen ohella on huolehdittava myös yksityisautoilun

edellytyksistä. Esimerkiksi keskustassa tämä tarkoittaa

laajaa maanalaista pysäköintiä, mikä on omiaan lisäämään kaupan

erikoisliikkeiden elinmahdollisuuksia ja sitä kautta keskustan

elävöittämistä. Keskustaa voidaan elävöittää myös kävelypainot14

teisilla kaduilla sekä sallimalla monipuolinen tapahtumajärjestäminen.

Lähivuosina tulee ratkaistavaksi useita erittäin suuria

toimintaympäristön kehittämiseen liittyviä kysymyksiä. Näitä ovat

esimerkiksi Ratinan suunnittelu, Tampellan pitkä tunneli,

raideliikenne ja keskustan kehittäminen. Ratinan osalta kannatamme

rohkeaa asuntorakentamista sekä Koskikeskuksen laajentamista.

Raideliikenne vaatii lisää selvitystyötä ennen periaateratkaisujen

tekemistä. Tampellan pitkä tunneli on kannatettava

ratkaisu, kunhan kustannukset voidaan kattaa valtion panostuksella

ja riittävän tehokkaan kaavoituksen avulla saatavalla rakennusoikeuden

myynnillä.

7. Kohti uutta ympäristöajattelua

Ympäristöajattelussa on siirrytty pitkien piippujen

politiikasta piipunpääteknologioiden kautta ennakoivaan

ympäristöpolitiikkaan, jota Tampereellakin on kehitetty. Tämä

tarkoittaa muun muassa prosessien huolellisempaa suunnittelua

ja sitä kautta pienempiä päästöjä, kierrätystä, erilaisten ympäristöjärjestelmien

hyödyntämistä, tuotteiden ekologisuuden osoittamista

ympäristömerkein sekä tiukentuvaa lainsäädäntöä. Syntyi

kestävän kehityksen käsite, joka alkoi tarkoittaa lähes kaikkea ja

ei toisaalta ei mitään.

Tavoitteenamme on nostaa Tampere ympäristöpolitiikan

mallikaupungiksi. Se edellyttää uutta ajattelua. Tarvitsemme

edelleen kierrätystä, puhdistusteknologiaa, lainsäädäntöä,

lupamenettelyjä tai kehdosta hautaan perustuvia elinkaarimalleja.

Niiden ohella tarvitsemme myös kehdosta kehtoon -ajattelua,

jossa tuotteita, palveluita ja erilaisia prosesseja suunnitellaan

ekologian näkökulmasta (ekodesign) siten, että materiaalit ja

jätteet ovat raaka-aineita seuraaville prosesseille ja tuotteille,

loputtomasti. Organisaatioiden sijaan ympäristöpolitiikan

keskiöön nousee asukas ja kuluttaja. Kuluttaja valinnoillaan ja

käyttäytymisellään ja on todellinen päättäjä. Niinpä kysymys onkin

yhä enemmän arvoista ja asenteista; kasvatuksesta ja koulutuksesta;

esimerkistä.

Tampereen kaupunki voi lainsäädäntöä lukuun ottamatta

vaikuttaa monin tavoin ympäristön tilaan. Lähitulevaisuudessa

ongelmat liittyvät yhä enemmän liikenteeseen (meluhaitat,

päästöt), logistiikkaan, vesistöjen hajakuormituksiin sekä varsinkin

kotitalousjätteen käsittelyyn ja energiankäyttöön. Maankäytön

suunnittelu ja yhdyskuntasuunnittelu ovat usein ratkaisevassa

asemassa. Jätehuollossa, energiantuotannossa ja liikennepalveluissa

on siirryttävä palvelukeskeiseen ajatteluun; siis jätteiden

keräilystä jätehuollon hallintaa tai julkisessa liikenteessä liikkumispalveluiden

tarjontaa. Kaupungilla on ylivoimaiset mahdollisuudet

valistukseen ja informaation tarjontaan ja sitä on hyödynnettävä

tehokkaammin.

Luonnon monimuotoisuuden ja ympäristön puhtauden

ohella ympäristöajatteluumme liittyy myös esteettinen näkökulma.

Ympäristön kauneus ja esteettinen monimuotoisuus lisäävät

osaltaan hyvinvointia luomalla virikkeitä ja tarjoamalla mahdollisuuksia

elämyksiin. Ympäristötaide luo ihmisille merkityksellisen

suhteen asuinympäristöönsä ja edistää juurtumista. Juurtuminen

puolestaan on yhteisöllisyyden ja turvallisuuden keskeinen

elementti.

8. Turvallisuus syntyy yhteistyöstä

Tampere on turvallisin suomalainen suurkaupunki, mutta

Tampereenkin turvallisuus edellyttää määrätietoista kehittämistä.

Huumeiden lisääntyminen on ehkä merkittävin lähitulevaisuuden

turvallisuusriski, varsinkin kun niihin liittyy aina muuta usein

kansainvälistäkin rikollisuutta. Asuin- ja elinympäristön siisteys

ja puhtaus lisäävät osaltaan turvallisuutta ja erityisesti psykologista

turvallisuutta. Roskaaminen ja ilkivalta on ongelma varsinkin

keskustassa ja erityisesti suurten festivaalien aikaan.

Turvattomuuden ohella kiinteistönomistajille aiheutuu

paljon ylimääräisiä kustannuksia. Roskaamisen ja ilkivallan

vähentäminen lähtee kasvatuksesta ja asennemuutoksesta, mutta

tarvitaan myös nopeammin vaikuttavia toimenpiteitä kuten

esimerkiksi harkintaa tapahtumalupien suhteen, järjestäjien

vastuiden lisäämistä ja jopa rikesakkojen käyttöön ottoa. Yleisesti

turvallisuuteen voidaan vaikuttaa hyvällä kaupunkisuunnittelulla,

jossa hyödynnetään valvontaa, tilahierarkiaa sekä vältetään

joutoalueiden syntymistä.

Niin huumerikollisuuden kuin muunkin rikollisuuden

torjunnassa oleellista on eri toimijoiden - sosiaaliviranomaiset,

poliisi, koulut, kiinteistöjenomistajat, seurakunnat, vapaaehtoisjärjestöt

– tiivis yhteistyö sekä strategisessa mielessä että

käytännön toteutuksessa.

9. Maailmanluokan toimintaympäristö

maailmanluokan yrityksille

Viimeisen kymmenen vuoden aikana kaupunkiseudun talous

on muuttunut luonteeltaan osaamispohjaiseksi taloudeksi.

Tampere on edelleen merkittävä teollisuuskaupunki. Perinteinen

teollisuus on uusiutunut ja keskittänyt Tampereelle tuotekehitystä

ja vaativaa tuotantoa. Tieto- ja viestintäteknologia on kasvanut

voimakkaasti ja terveysteknologiaan on tehty panostuksia ja sen

kasvupotentiaali on merkittävä. Palvelualoista ovat kasvaneet

erityisesti ns. asiantuntijapalvelut.

eTampere-ohjelman myötä Tampereesta on kehitetty

maailman johtavaa tietoyhteiskuntakaupunkia. Lähitulevaisuudessakin

on oleellista, että valituilla painopistealoilla tavoitellaan

maailman terävintä kärkeä. Näitä aloja ovat edelleen koneenrakennus,

terveysteknologia sekä tieto- ja viestintäteknologia.

Menestyminen kehittymässä olevassa luovassa taloudessa

edellyttää aikaisempaa monipuolisempaa luovuttaa, ja myös

Tampereella on edistettävä teknologisen, tieteellisen, taiteellisen

ja liikkeenjohdollisen luovuuden liittoa. Tieto- ja viestintäteknologiassa

painopiste siirtyy teknologiasta sen hyödyntämiseen

kaikilla toimialoilla sekä julkisessa hallinnossa. Teknologian, tuotannon,

sisällön ja palveluiden rajapinnat hämärtyvät ja rajapinnoissa

syntyy uusia liiketoimintamahdollisuuksia.

Osaamispohjaisen talouden keskeinen kysymys on sellaisten

toimintaympäristöjen kehittäminen, jossa eri toimijoiden

kohtaaminen on helppoa ja jossa hiljainen tieto välittyy. Näkemyksemme

mukaan Finn-Medin ja Hermian teknologiapuistoja tulee

edelleen kehittää voimakkaasti kumppanuudessa yksityisten ja

julkisten toimijoiden kanssa. Myös Finlayson-Tampellan alueiden

aktiivisella kehittämisellä yhdessä maan- ja kiinteistön omistajien

kanssa voidaan luoda kansainvälisestikin vetovoimaista toimintaympäristöä.

Keskeisten alojen kehittämisessä on tulevaisuudessakin

hyödynnettävä laajoja eTampereen ja BioNextin

kaltaisia ohjelmia.

Yritysten sijoittumisen kannalta keskeisin kriteeri on osaavan

työvoiman saanti. Osaava työvoima puolestaan haluaa kiinnostavia

asuinympäristöjä sekä korkeatasoisia ja monipuolisia palveluita.

Tämä näkökulma on otettava huomioon kaikissa kaupungin

toiminnoissa.

Aktiivinen elinkeinopolitiikka on parasta työllisyyspolitiikkaa.

Tampereen työttömyys on suhteellisen korkea, toisaalta työpaikkaomavaraisuus

on luokkaa 120 % eli syntyviin työpaikkoihin

ei välttämättä valita tamperelaisia. Työttömyyden hoidossa päävastuu

on valtiolla, kaupungin tulee osallistua hankkeisiin, joista

saadaan nopeasti konkreettista hyötyä. Monilla aloilla lähivuosien

uhkakuvat liittyvät työttömyyden sijasta työvoiman saantiin ja

tulevaisuudessa tarvitsemme monipuolista työvoimaa myös

ulkomailta.

Koko kaupunkiseudun keskeinen ongelma on vähäinen

yrittäjyys. Vaikka ensisijaisesti tarvitaankin uutta liiketoimintaa

ja työpaikkoja, yrittäjyydellä itsellään on talouskasvua vahvistava

vaikutus. Erikoistuneiden uuden yritystoiminnan palveluprosessien

kehittämistä tulee jatkaa yhteistyössä kaupunkiseudun

muiden kuntien ja elinkeinopoliittisten toimijoiden kanssa.

Yrittäjyyttä voidaan edistää myös avaamalla kaupungin palvelutuotantoa

kilpailulle.

Lähivuosien keskeisiä elinkeinopoliittisia haasteita ovat

terveysteknologian yritystoiminnan kehittäminen, kansainvälisten

investointien saaminen alueelle, yrittäjyyden vahvistaminen, tietoja

viestintäteknologian kehittäminen sekä sen pohjalta syntyvän

palveluliiketoiminnan kasvattaminen, koneenrakennuksen

toimintaedellytysten varmistaminen ja erityisesti korkeatasoisen

alihankintaverkoston kehittäminen sekä ylipäätään siirtyminen

teknologiapohjaisesta taloudesta luovaan talouteen, mihin sopii

hyvin myös matkailuelinkeinon vahvistaminen. Luovan talouden

kehittäminen edellyttää eri toimijoiden – kuten tutkimus- ja

oppilaitosten, yritysten, julkisen hallinnon sekä erilaisten

kulttuuritoimintojen – monipuolisten ja tiiviiden, virallisten ja

epävirallisten verkostojen rakentamista. Kaupungin elinkeinopoliittinen

rooli on toimia vaativassa verkostojen rakentajan

tehtävässä.

10. Tarkkaa taloudenpitoa

Kuntataloudet ovat lähivuosina vaikeuksissa ja myös

Tampereella on odotettavissa taloudellisesti vaikeita vuosia.

Pidemmällä aikavälillä haasteet vain kasvavat, kuten jo edellä on

todettu. Edellä on esitetty palveluiden kehittämistä mikä vaatii

myös lisäpanostuksia. Tampereen talous on ollut perinteisesti

vahva, mutta viime vuoden merkittävästä veronkorotuksesta

huolimatta tasapainoa on vaikea saavuttaa.

Hyvät ja laadukkaat palvelut on kuitenkin mahdollista

säilyttää ja niitä voidaan jopa kehittää alentaen samalla kustannuksia.

Tämän vaativalta vaikuttavan tavoitteen saavuttaminen

edellyttää sekä suuria kehittämisharppauksia että pienempi19

muotoista jokapäiväistä kehittämistyötä. Kaupungilla on sekä

lakisääteisiä että vapaaehtoisia palveluita. Lakisääteisiä palveluita

se on velvollinen järjestämään, ei välttämättä tuottamaan itse.

Myöskään vapaaehtoisesti tarjottavia palveluita ei kaupungin

tarvitse luonnollisestikaan tuottaa itse. Lisäksi on tiettyjä

viranomaistehtäviä, jotka kaupungin tulee tuottaa itse. Kaikessa

palvelutuotannossa on ryhdyttävä määrätietoisesti kehittämään

uusia tuotantotapoja. Vaihtoehtoina ovat oma tuotanto tai

ulkopuolinen palveluhankinta. Ulkopuolista palveluhankintaa

voidaan hyödyntää lähes kaikilla aloilla. Lähinnä koulutuspalvelut

ovat sellaisia, joiden tuottamisesta kaupunki vastaa jatkossakin

pääosin itse.

Palveluiden hankinnan onnistuminen edellyttää kilpailuttamis-

ja hankintaosaamisen kehittämistä sekä usein palveluiden

tuotteistamista. Kaupungin toimintamallin kehittäminen kohti

tilaaja-tuottaja -ajattelua antaa aikaisempaa parempia mahdollisuuksia

vertailla omaa ja ostettua toimintaa. Tilaaja-tuottaja -mallissa

on kuitenkin muistettava, että toimivia markkinoita ei synny

siitä, että on yksi tilaaja ja yksi tuottaja. Mallin heikkoutena on

myös se, että huomio kiinnittyy tilaajan ja tuottajan välisen suhteeseen,

vaikka sen pitäisi kohdistua tuottajan ja palvelun saajan,

asukkaan, väliseen suhteeseen, jolloin vasta päästäisiin arvioimaan

asukastyytyväisyyttä. Palveluostojen ohella voidaan ulkoistaa kokonaisia

toimintoja. Tällaisia ovat esimerkiksi useat teknisen toimen

palvelut, Tietotekniikkakeskus ja ravintopalvelut. Viime vuosien

liikelaitostamista voidaan jatkaa eräiden liikelaitosten osalta

yhtiöittämällä ne, etsimällä niille vähemmistöomistaja ja myöhemmin

myymällä ne. Toisaalta kriisivalmiutta ajatellen jotkin toiminnot

kannattaa pitää kaupungin omina, esimerkkinä vesilaitos.

Palveluostojen lisäämiselle on myös elinkeinopoliittista merkitystä.

Ostojen kohdentamiselle voidaan edistää esimerkiksi

hoivayrittäjyyden kasvua. Palveluhankintojen, ulkoistamisen ja

yhtiöittämisen ohella kustannustehokkuutta saavutetaan

arvioimalla kriittisesti tarvetta omistaa kiinteistöjä. Investointien

sijaan voidaan hyödyntää julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötai

elinkaarimalleja, joissa yksityinen sektori vastaa suunnittelusta,

rahoitusjärjestelyistä, omistuksesta ja elinkaaren aikaisesta

ylläpidosta. Maaomaisuuden tehokkaampi hyödyntäminen antaa

myös taloudellista liikkumavaraa. Kaupungin oma palvelutuotanto

ei ole meille arvo sinänsä. Sen sijaan arvostamme verovarojen

säästäväistä käyttöä, yksityisen sektorin innovaatiopotentiaalin

hyödyntämistä sekä asukaslähtöisyyttä. Hankittaessa palveluita

yrityksiltä, on varmistuttava siitä, että ne ovat hoitaneet yhteiskunnalliset

velvoitteensa asianmukaisesti ja että ne ovat ylipäätään

luotettavia toimijoita.

Niitä palveluita ja toimintoja, joista kaupunki vastaa itse, on

myös tarkasteltava kriittisesti: onko mahdollisuutta kehittää

prosesseja virtaviivaisemmiksi, voidaanko tieto- ja viestintäteknologiaa

soveltaa älykkäämmin, voidaanko tuottaa sähköisiä

palveluita, onko mahdollista hyödyntää seutuyhteistyötä tai

voidaanko joistakin toiminnoista luopua kokonaan? Mahdollisuuksia

parantaa tuottavuutta ja laatua on lähes rajattomasti, ja

kuten Valtioneuvoston Tuottavuusohjelmassa on osoitettu,

monissa tapauksissa tuottavuutta voidaan nostaa useita kymmeniä

prosentteja vain hyödyntämällä olemassa olevia ja tunnettuja

parhaita käytäntöjä.

Kaikessa kunnan toiminnassa ja palvelutuotannossa on

tarkasteltava aina mahdollisuuksia hyödyntää seutuyhteistyötä.

Seutuyhteistyön kehittämisen lähtökohtana kannatamme

verkostomaista toimintatapaa, jossa lähdetään liikkeelle tapausja

toimialakohtaisesti. Koulutuksessa mallit voivat olla erilaisia

kuin terveyspalveluissa. Elinkeinojen kehittämisessä seutuyhteistyölle

on luotu toimivia malleja, joita voidaan hyödyntää

muillakin toimialoilla. On myös huomattava, että kaikkien kaupunkiseudun

kuntien ei tarvitse olla kaikissa hankkeissa mukana

ja että kustannuksia voidaan jakaa myös intressien suhteessa.

11. Osaavaa henkilöstöä ja

johtamisosaamista

Toiminnan kehittäminen – laadun ja tuottavuuden parantaminen

– on pohjimmiltaan johtamiskysymys: luodaanko kaupungin

henkilöstölle edellytykset kehittää jatkuvasti omaa työtään,

onko jokaisen työntekijän oikeus ja velvollisuus kehittää ja

innostavatko esimiehet tähän? Teknologiaa, parhaita käytäntöjä

ja uusia malleja voidaan hyödyntää, mutta viime kädessä se

tapahtuu työpaikoilla ja yksittäisten ihmisten ja tiimien toimesta.

Johdon tehtävänä on luoda oikea ilmapiiri ja kannustimet.

Tuottavuuden kasvattamisen palkinto ei voi olla töiden loppuminen,

vaan osa tuottavuuden kasvusta pitää jakaa henkilökunnalle

tulospalkkana.

Johtaminen nähdään liian usein teknisenä tehtävänä, vaikka

enemmänkin kyse on hyvän ilmapiirin luomisesta, ihmisten

sijoittamisesta heille parhaiten soveltuviin tehtäviin, ihmisten

osaamisen kehittämisestä, kannustamisesta ja kiittämisestä. Myös

johdon kyky ja taidot kehittää toimintaa ja modernien kehittämistyökalujen

tuntemus ovat kriittisiä tekijöitä. Lähivuosien

keskeisiä haasteita onkin johtajuuden kehittäminen.

Tampereen kaupungin henkilökunta on osaavaa ja vastuuntuntoista.

Henkilökunnan osaamisen kehittämisestä ja jaksamisesta

on huolehdittava ja palkkausta on kehitettävä kannustavampaan

suuntaan. Saavutetuista tavoitteista on palkittava.

Monipuolisuuden, oppimisen ja parhaiden käytäntöjen levittämiseksi

henkilökunnan tehtäväkiertoa on mahdollisuuksien mukaan

vahvistettava.

Kaupungin henkilökunnan keski-ikä on suhteellisen korkea.

Ikärasismiin ei ole varaa, pikemminkin on opeteltava ikäjohtamisen

periaatteita. Erityisesti on panostettava työkykyä ylläpitävään

toimintaan ja työssä jaksamiseen, jotta työikäiset pysyvät

töissä mahdollisimman pitkään. Pyrkimys pitää ihmiset

työmarkkinoilla tarkoittaa myös sitä, että henkilöitä, joilla on

sairauksista tai muista syistä johtuen eriasteisia rajoituksia, työllisestään

mikäli heidän ammattitaitonsa ja motivaationsa on hyvä.

On sekä taloudellisesti että eettisesti oikein antaa ihmisten työskennellä

sen sijaan, että heidät ohjattaisiin elämään hyvinvointiyhteiskunnan

tukiverkoston varassa.

12. Yhteenveto – asukaslähtöistä laatua

houkuttelevin hinnoin

Me, Kokoomus ja Ruotsalainen Kansanpuolue, nostamme

ohjelmassamme keskiöön asukkaan, tamperelaisen. Kaupungin

palvelut ovat asukkaita varten ja siksi asukaslähtöisyys on keskeinen

arvomme. Ne palvelut, jotka tamperelaiset ovat edustajiensa

välityksellä päättäneet itselleen tarjota, on tuotettava laadukkaina,

korkeatasasoisina ja tamperelaisten tarpeisiin sopivana. Kaupungin

tehtävä on ensisijaisesti järjestää, että palvelut ovat saatavilla,

ei välttämättä tuottaa niitä itse. Tulevaisuudessa tarvitaankin entistä

monipuolisempia tuotantotapoja; kaupungin omaa tuotantoa,

järjestön tuotantoa ja erityisesti tarvitsemme yritykset mukaan.

Meillä ei ole varaa hukata yritysten innovaatiopotentiaalia. Sanalla

sanoen tarvitsemme lisää monimuotoisuutta kaikessa toiminnassa.

Monimuotoiset tuotantotavat, korkeatasoinen hankinta- ja

kilpailuttamisosaaminen sekä oman toiminnan jatkuva kehittäminen

antavat mahdollisuuden laadun parantamiseen ja kustannusten

alentamiseen. Siis paremmat palvelut, vähemmän veroja.

Tämä yhdistettynä tarkkaan taloudenpitoon mahdollistaa rohkean

kehittämisen, panostamisen uusiin avauksiin ja hankkeisiin, joiden

avulla Tampereesta luodaan entistäkin kiinnostavampi ja vetovoimaisempi

kaupunki niin osaavien ihmisten kuin yritysten silmissä.

Myös kansainvälisesti.