Omalääkäreitä, korttelipoliiseja ja kodinhoitajia kaivataan

Mikä on parasta terveydenhoitoa? Omalääkäri, sanovat monet. Kestävän hoitosuhteen hyödyt on havaittu myös tutkimuksissa. Brittitutkija Denis Pereira Grayn mukaan jopa potilaiden kuolinriski pienenee, jos he saavat terveyspulmissaan kääntyä aina saman lääkärin puoleen.

Tai muistatteko ajan, jolloin Tampereellakin oli korttelipoliiseja? Hervannan legendaarinen korttelipoliisi Markku Kuoppamäki teki ansiokasta yhteistyötä myös koulujen kanssa. Pienet ilkivallan tekijät ja näpistelijät saatiin ajoissa ohjattua kaidalle tielle, kun oppilaille tuttu poliisi kävi jututtamassa.

Missä ovat ne pullantuoksuiset kodinhoitajat, jotka saattoivat viettää vanhuksen tai perheen luona jopa useita päiviä? Nämä arkielämän moniosaajat hoivasivat, siivosivat, kävivät kaupassa ja jopa kasvattivat lapsia.

Nykyisin vanhuksen luona voi käydä monta eri ihmistä yhden päivän aikana. Koskaan ei tiedä, kuka sieltä nyt tulee. Erikoistuminen on tullut kotihoidonkin palveluihin. Ja moni tukea tarvitseva perhe uupuu moniammatillisiin verkostopalavereihin ja vaihtuviin työntekijöihin.

Onhan se hyvä, että meillä on erikoistuneita osaajia joka alalle. Kyllä meistä jokainen haluaa päästä sydänleikkaukseen sairaalaan, missä on asiansa osaavat huippuosaajat. Sairaalassakin potilas voi kuitenkin jäädä yksin, varsinkin jos vaivoja on monia tai ongelmien syy ei heti selviä. Yksi lääkäri hoitaa nenää, toinen vatsaa ja kolmas mielenterveyttä. Kenelle potilas soittaa epämääräisistä oireistaan?

En toki tarkoita, että pitäisi palata -70-luvulle, mutta voisimmeko ottaa opiksi menneiden vuosikymmenten hyvistä asioista? Vai onko mahdotonta, että perhe, vanhus tai potilas saisi yhden ihmisen nimen ja puhelinnumeron? Tieto siitä, että tarvittaessa voi soittaa tutulle ihmiselle, auttaa kummasti – ehkä jopa parantaa.

Leena Kostiainen

rehtori, kaupunginvaltuutettu (kok.)