Seuraava vuosikymmen on tulevaisuutemme kannalta ratkaiseva. Sen aikana selviää, onnistummeko pysäyttämään ilmaston lämpenemisen puoleentoista asteeseen vai karkaako se hallitsemattomaksi ja arvaamattomaksi.
Muutoksia tarvitaan ja useimmat meistä myös haluavat tehdä ilmastofiksuja valintoja. Se on kuitenkin vaikeaa.
Miten vertailla suomalaisen, pakkasella kasvihuoneessa kasvaneen tomaatin ilmastojalanjälkeä Espanjasta lennätettyyn tomaattiin? Nykyinen tilanne on outo, kun naudanlihaa voi ostaa nyhtökauraa tai härkistä edullisemmin, vaikka näiden kasviproteiinien ilmastopäästöt ovat pienet lihaan verrattuna.
Ilmastonmuutokseen ei ole olemassa yhtä ainoaa ratkaisua, vaan ratkaisu koostuu useista pienistä puroista, joiden avaamiseksi valtion tai yliopiston rahkeet eivät yksin riitä.
Sen takia on valjastettava ihmisten luovuus sekä yritysten tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta leikkaamaan hiilidioksidipäästöjä. Parhaiten se onnistuu asettamalla päästöille hinta, jolloin markkinat ohjaavat ympäristöystävälliseen toimintaan.
Kun tuotteiden koko elinkaaren aiheuttama hiilijalanjälki näkyy oikeudenmukaisesti hinnassa, kysyntä muuttuu, ja muutos ohjaa taloutta vähäpäästöisempään suuntaan.
Esimerkiksi rakennusteollisuudessa muutos ohjaisi käyttämään puuta betonin sijaan, eikä erillistä puurakentamisen toimenpideohjelmaa tarvittaisi.
Yritysten mahdollisuus suurempiin voittoihin kasvihuonekaasupäästöjä leikkaamalla, olisi tehokas ohjauskeino matkalla kohti hiilineutraaliutta.
Samalla kotimaiset öljyn käyttöä vähentävät biopolttoainehankkeet saisivat lisäpontta luoden edellytyksiä kansainvälisille menestystarinoille.
Se, että suuremman hiilijalanjäljen sisältävät tuotteet maksaisivat enemmän, ohjaisi automaattisesti tekemään ilmastofiksumpia valintoja kaikkialla.
Kasvihuonekaasupäästöjen leikkaaminen onnistuu päästömaksujen avulla siten, että ihminen saa tehdä valinnat ihan itse ilman pakkoa ja rajoituksia.