Pormestarin puhe 17.11.2014: Verojen vuosittainen korottaminen ei ole ratkaisu ongelmiimme

Pormestari Anna-Kaisa Ikosen puhe Tampereen kaupungivaltuustossa 17.11.2014.

Vuoden 2015 talousarvio on valmisteltu keskellä isojen murrosten ristiaallokkoa. Tampere kohtaa samaan aikaan sote-uudistuksen haasteet, väestönkasvun ja ikärakenteen muutoksen, talouden rakennemuutoksen sekä kuntatalouden tasapainottamisen vaatimukset. Yhtälö on valtavan haasteellinen, sillä kansantuotteen kasvu on olematonta, mikä näkyy valtion ja kuntien heikkona verotulokehityksenä.

Olemme ensi vuoden talousarviossa lähteneet kaupunkistrategian mukaisesti toteuttamaan säästöjä ja rakenneuudistuksia. Vuoden 2014 lopussa valmistuu Tampereen tilaaja-tuottajamallin ja pormestarimallin arviointi ja sen pohjalta kehitetään toimintamalliamme vuonna 2015. Käynnissä oleva sote-uudistus luo kehyksen tälle työlle. Vuoden 2015 aikana on aloitettava erittäin laaja valmistelutyö sote-alueen ja tuottamisvastuualueen perustamiseksi. Tällöin edessä on kuntien historiassa ehkä suuritöisin savotta, joka vaatii meiltä todella paljon.

Säästöt ja palvelurakenteiden uudistaminen ovat jo alkaneet tuottaa tuloksia. Vuosina 2013 ja 2014 nettomenojen kasvu on Tampereella saatu pienennetyksi puoleen aiemmista. Viime vuonna nettomenojen kasvu hidastui 3,3 prosenttiin ja kuluvana vuonna päästäneen alle 3 prosentin kasvuun. Kasvun vuosina tämä olisi ollut oikein hyvä tulos, mutta nyt tämäkin menolisäys on liikaa.

Vuoden 2015 budjettiesityksessä tavoitteena on saada kaupungin nettomenot laskemaan 1,4 prosenttia vuoden 2014 tilinpäätösennusteeseen verrattuna. Tämä on täysin poikkeuksellista menneeseen kehitykseen peilattuna ja erittäin haastava tehtävä. Menojen vähentäminen ei ole mahdollista, jos emme puutu tavalla tai toisella palvelujen määrään ja myös palveluverkkoon.

Kaupungin yksiköt ovat etsineet ensi vuoden talousarvioesityksissään varsin hyvin säästöjä, mutta budjettiesitys jää silti noin 10 miljoonaa euroa alijäämäiseksi. Talousarvion sitovassa toiminnallisessa tulostavoitteessa asetetaan kuitenkin tavoitteeksi nollatuloksen saavuttaminen. Se tarkoittaa sitä, että tuo 10 miljoonaa on kurottava umpeen ja talous tasapainotettava ensi vuoden aikana. Edessämme on siis iso urakka.

Tampereen talouden haasteet johtuvat erityisesti talouden murroksesta ja vientiteollisuuden vaikeuksista, mikä näkyy korkeana työttömyytenä. Kaupungin talousvaikeuksien taustalla on merkittävästi myös se, että valtio tasapainottaa omaa talouttaan leikkaamalla kuntien valtionosuuksia. Vuonna 2012 alkaneet ankarat kuntien valtionosuuksien leikkaukset aiheuttavat Tampereen kaupungille ensi vuonna yhteensä laskettuna jo 65 miljoonan euron tulomenetykset eli noin kahden veroprosentin verran. Kuitenkaan valtio ei ole vähentänyt kuntien lakisääteisiä velvoitteita, päinvastoin ne ovat lisääntyneet – ensi vuonna esimerkiksi kuntien vastuu työttömyydenhoidon kustannuksista kasvaa merkittävästi.

Vaikeasta tilanteesta huolimatta Tampereen kaupunki turvaa peruspalvelujen saatavuuden ja keskeiset sosiaali-, terveys- ja koulutuspalvelut. Ensi vuonna toiminnan painopisteitä palveluissa ovat ennaltaehkäisy, varhainen puuttuminen ja liikunta. Vahvistamme lasten ja nuorten kasvua, perusterveydenhuoltoa ja ikäihmisten kotona asumista tukevia palveluja. Talousarvion puitteissa toteutetaan myös köyhyysohjelmaa (aktiivipassi), opiskelijaystävällisin kaupunki -ohjelmaa sekä uutta työttömyyspakettia. Tiivistämme palveluverkkoa yhdessä sähköisten palveluiden kanssa ja vauhditamme rakenteellisia uudistuksia. Talouden tasapainottamisen kannalta on aivan välttämätöntä tehdä rakenteellisia uudistuksia palveluverkkoon. Tässä Tampere on ottamassa uuden suunnan – lisäämme sähköisiä palveluita, kehitämme aluekeskuksiin monipalvelukeskuksia ja keskitämme lähipalveluja lähitoreille, joista pyrimme tekemään myös kolmannen sektorin toiminnan paikkoja. Yritysmyönteisyyden vahvistamiseksi teemme ensi vuonna lukuisia toimenpiteitä, mm. palvelujen kokoaminen yhteen, elinkeinofoorumin perustaminen ja yritysvaikutusten arviointi.

Huolimatta kaikista käynnistetyistä talouden tasapainottamistoimenpiteistä tilikauden tulos on ensi vuoden talousarviossa yhä merkittävästi alijäämäinen. Vuodelle 2014 korotimme Tampereen tuloveroprosenttia ja kiinteistöveroprosentteja. Verojen vuosittainen korottaminen ei ole ratkaisu ongelmiimme.

Talouden tasapainottamiseksi saatammekin joutua käynnistämään kaupunkitasoisen yhteistoimintamenettelyn henkilöstömenojen ja muiden menojen vähentämiseksi, sillä 10 miljoonaa alijäämäisen talousarvion lisäksi ensi vuotta tulee rasittamaan kuluvalta vuodelta kertyvä alijäämä. Koska kaupungin taloudesta ylivoimaisesti merkittävimmät kulut muodostuvat henkilöstömenoista, ei taloutta voida tasapainottaa ilman, että tavalla tai toisella kykenemme puuttumaan henkilöstömenoihin kaikkien muiden menojen ohella.

Ensi vuoden investointibudjetti on suurempi kuin koskaan ennen. Se voi herättää kysymyksen: miksi kaupunki ei säästä investoinneista vaikeassa taloudellisessa tilanteessa? Kysymys on ymmärrettävä, ja todellisuudessa me joudumme priorisoimaan myös investointeja ja moni tarpeellinen hanke on siirretty tuleville vuosille. On myös niin, että saadaksemme rakenteellisia muutoksia ja säästöjä aikaan, on usein ensin investoitava uusiin palvelurakenteisiin. Monet investoinneistamme liittyvätkin palveluverkon uudistamiseen ja tuovat säästöjä tulevaisuudessa – tästä mainittakoon esimerkkinä Koukkuniemen alueen saneerausohjelma.

Hyväksyessään talousarvioesityksen kaupunginhallitus hyväksyi toivomusponnen, että ”investointien priorisoinnista annetaan selvitys valtuustolle budjettikäsittelyn yhteydessä”.

Meillä on edessämme seuraavina vuosina historiallisen paljon isoja investointeja. Niistä järjestetään valtuustolle erillinen iltakoulu keväällä. Talouden hallinnan kannalta investointeja on priorisoitava ja siksi ensi kevään aikana päätöksentekoon tuodaan käsiteltäväksi esitys investointien priorisointiperiaatteista ja investointikaton periaatteista. On tarpeen linjata pidemmän aikavälin investointien tasoa ja periaatteita.

Tässä kokouksessa vastaan kaupunginhallituksen ponteen selvittämällä ensi vuoden investointien perusteita.

Ensinnäkin investointien tulee toteuttaa kaupunkistrategiaa, jonka mukaan investoinneista pidetään etusijalla hankkeita, jotka mahdollistavat kaupungin kestävän kehityksen ja kasvun, lisäävät elinvoimaa ja työllisyyttä ja tuovat kaupungille tuloja. Investointien tulee kaupunkistrategian mukaisesti mm. tukea ”tiivistä, vihreää ja vähähiilistä yhdyskuntarakennetta” ja kaupungin kasvun suuntautumista ”nykyisen yhdyskuntarakenteen sisään, aluekeskuksiin, joukkoliikenteen laatukäytäville ja etelän suuntaiselle ratavyöhykkeelle”. Palveluverkon tulee muodostaa ”tehokas, esteetön ja helposti saavutettava kokonaisuus”. Keskustaa ja aluekeskuksia on kehitettävä monipuolisina palvelukeskittyminä. Joukkoliikenteen ja pyöräilyn sujuvuus on strategiamme tavoite ja ”kaupunkiraitiotie on joukkoliikenteen kärkihanke”. Asuntokantaa ja asuinalueita on kehitettävä houkutteleviksi ja monipuolisiksi. Kaupunki on myös asettanut tavoitteeksi viiden tähden keskustan kehittämisen.

Nämä kaupunkistrategiamme periaatteet ovat ohjanneet investointien priorisointia.

Talonrakennusinvestoinnit perustuvat pääasiassa lauta- ja johtokuntien tarveselvityksiin ja Kaupunkiympäristön kehittämisen investoinnit ratkaistaan usein jo siinä yhteydessä, kun päätämme kaavojen hyväksymisestä. Tarveselvitykset perustuvat esimerkiksi ennusteisiin väestönkasvusta ja sen mukaisesta palvelutarpeen kasvusta eri alueilla. Talonrakennusinvestoinneilla lyhennetään myös korjausvelkaa, joka näkyy esimerkiksi koulujen ja päiväkotien sisäilmaongelmina. Kaupunginhallitus sai viime maanantaina kattavan selvityksen tehdyistä sisäilmaselvityksistä ja siitä, mitä toimenpiteitä on jo tehty, sisällytetty 2015 toimenpiteisiin sekä suunniteltu ja vaiheistettu tuleville vuosille.

Ensi vuonna peruskaupungin ja liikelaitosten investoinnit nousevat noin 221 miljoonaan euroon. Summasta liikelaitosten osuus on noin 100 miljoonaa euroa ja Rantaväylän tunnelin 51 miljoonaa euroa. Investoinneista osa on kasvua mahdollistavia, kuten Rantaväylän tunneli, Raitiotie ja Vuores. Tilakeskuksen 68 miljoonan euron talonrakennusinvestoinneilla vastataan palvelutarpeen kasvuun, toiminnan laatuun sekä akuutteihin tilaongelmiin. Tampereen Veden 26 miljoonan euron investoinneilla huolehdimme siitä, että kaupunkilaiset saavat puhdasta vettä ja jätevedet saadaan puhdistetuksi.

Toinen keskeinen periaate on investointien tulorahoituksen riittävyys budjettitasolla. Investointien ja vuosikatteen välistä suhdetta kuvaava investointien tulorahoitusprosentti on ensi vuonna vain 37 prosenttia, kun se tämän vuoden talousarviossa on 49 prosenttia ja hyvinä vuosina se on ollut huomattavasti suurempi. Tulorahoituksen osuus investoinneista on nyt liian pieni ja sitä on jatkossa pyrittävä nostamaan. On kuitenkin ymmärrettävä investointien erilainen luonne takaisinmaksun suhteen. Jotkut investoinnit mahdollistavat kaupungille merkittävien tulojen saamisen ja jotkut investoinnit taas pelkästään lisäävät käyttökustannuksia. Siksi on priorisoitava tuloja kasvattavia investointeja ja sellaisia investointeja, jotka eivät lisää käyttömenoja tai tuovat jopa säästöjä niihin.

Viime mainitusta voidaan ottaa esimerkiksi uudet monipalvelukeskukset. Jos niiden avulla voidaan keskittää palveluja saman katon alle ja välttää uusien erillisten tilojen rakentaminen, saadaan säästöjä tila- ja toimintakustannuksissa. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että monista hajallaan olevista pienistä palvelupisteistä luovutaan. Toinen esimerkkini on Kalevan uintikeskuksen yhteyteen rakennettava maauimala. Maauimalan rakentaminen ja ylläpito eivät vaadi kaupungin budjettirahoitusta, vaan hankkeen toteuttajaksi haetaan yksityinen toimija ja toiminta rahoitetaan käyttäjämaksuilla.

Kolmanneksi periaatteeksi nostaisin investointien jaksottamisen siten, että ne voidaan toteuttaa kaupungin taloudellisen kantokyvyn mukaan. Nyt on suunnittelupöydällä suuria investointeja, kuten raitiotie, jonka kustannusarvio ilman kalustoa on Tampereen kaupungin osalta 175 miljoonaa euroa, Pirkanmaan keskuspuhdistamo, josta Tampereen osuus on 189 miljoonaa euroa, Keskusareena ja Kansi, josta kaupungin osuus on kokonaisuudessaan noin 40 miljoonaa euroa ja Vuoreksen loppuun rakentaminen, 120 miljoonaa euroa. Nämä jaksottuvat kuitenkin pitkälle ajalle ja mahdollistavat myös merkittävästi maanjalostustuloja, joilla kustannuksia katetaan. Esimerkiksi Eteläpuistosta on mahdollista saada maanjalostustuloja yli 110 miljoonaa euroa. Sitä voi verrata esimerkiksi Nurmi-Sorilaan suunniteltuun asuinalueeseen, joka on myös tarpeellinen, mutta jonka toteutus on kalliimpi: kustannukset kaupungille ovat arviolta 115 miljoonaa euroa. Vaikka Eteläpuistoonkin on rakennettava infraa, on kaupunkirakenteen täydentäminen kaupungin talouden kannalta monin verroin edullisempaa verrattuna kaupunkirakenteen laajentamiseen.

Tampereen kaupunki on tehnyt palvelujen, asumisen, liikenteen ja maankäytön pitkän tähtäimen niin sanotun PALM-suunnitelman. Sen mukaan peruskaupungin ja liikelaitosten suunniteltujen investointien kokonaismäärä nousee seuraavan viidentoista vuoden aikana lähes 3,1 miljardiin euroon, josta tulorahoituksella voidaan kattaa 1,5 miljardia. Tytäryhtiöiden investointisuunnitelmat vastaavalle ajanjaksolle ovat lisäksi noin 1,6 miljardia euroa. Summat ovat suuria, mutta on kuitenkin syytä muistaa, että tarkastelujakso on 15 vuotta. Osa suunnitelmista jää toteutumatta, osa myöhentyy ja osa muuttuu suunnitellusta. Lisäksi kuhunkin isoon investointiin valmistellaan siihen soveltuva toteutus- ja rahoitusmalli. Esimerkiksi keskuspuhdistamon toteuttamiseksi on aloitettu neuvottelut seudun kuntien yhteisestä Keskuspuhdistamo Oy:stä, joka toteuttaisi ja rahoittaisi puhdistamon.

Neljäntenä periaatteena investointien priorisoinnissa on kasvun ja työllisyyden tukeminen. Kaupungin investoinneilla on vahva positiivinen vaikutus työllisyyskehitykseen. Ilman merkittävää panostusta investointeihin työttömyysaste olisi nykyistä selvästi heikompi. Sitä paitsi nyt on hyvä aika rakentaa sellaisia hankkeita, jotka joka tapauksessa tulisivat lähivuosina toteutettavaksi, koska lainaa saa edullisesti, rakennuskustannukset ovat edullisia ja työvoimaa on saatavilla. Esimerkiksi Rantatunneli on tällainen kasvua ja työllisyyttä tukeva investointi.

Euroopan komissiokin nosti esiin kaupunkien investointien talousmerkityksen julkaistessaan marraskuun alussa syksyn talousennusteen. Ennusteen julkaisun yhteydessä uuden komission talous- ja rahoitusasioista vastaava komissaari Pierre Moscovici arvioi, että Euroopan taloustilanteen kohentamiseksi toimia tarvitaan mm. välttämättömien investointien toteuttamista julkisella ja yksityisellä sektorilla. Hän korosti, että toimia tarvitaan EU:n ja jäsenmaiden lisäksi kaupungeilta ja alueilta.

Viidentenä periaatteena toisin esille sen, että kaikkia investointeja ei ole tarpeen tehdä kaupungin taseeseen. Ensisijaisesti kaupungin on mahdollistettava yksityisten investointien toteutumista kaupungissa. On myös olemassa erilaisia hyviä vaihtoehtoja rahoituksen järjestämiseksi tarpeellisiin investointeihin esimerkiksi elinkaarimallilla tai leasing-rahoituksella. Näinhän on toteutettu Vuores-koulu, Tipotien soteasema ja Sarviksen soteasema. Uusien tilojen vaikutukset käyttökuluihin on kuitenkin arvioitava ja kyettävä löytämään vastaavia säästöjä toimialan sisältä.

Investointien rahoittamiseksi ensisijaisen tärkeää on vahvistaa kaupungin tulorahoitusta. Investointien toteuttamiseksi voidaan myös lisätä lainanottoa, sillä kaupungin lainamäärä on edelleen hyvin kohtuullisella tasolla. Investointeja on mahdollista rahoittaa erilaisilla yhtiöjärjestelyillä, kaupunki voi realisoida omaisuuttaan, voidaan käyttää vaihtoehtoisia rahoitusmalleja. Kaikki nämä vaihtoehdot ovat pöydällä tässä tilanteessa. Mutta toki olennaista on toteuttaa investoinnit tarpeiden, ei rahoitusvaihtoehtojen perusteella.

Sitten muutama sana investointikatosta, joka on myös noussut agendalle PALM-suunnittelman laadinnan yhteydessä ja sittemmin budjettivalmistelussa.

Investointikatto on periaatteessa erinomainen taloudenohjauksen väline, jos investointikaton määrittelyssä onnistutaan. Siinä on otettava huomioon monenlaisia näkökulmia.

Ensiksi tulee linjata, että katto koskee nettoinvestointeja eli kattoa määriteltäessä investoinneista pitää vähentää tulevat tontinluovutustulot, vuokratulot ja ulkopuoliset rahoitustulot. Tällöin emme esimerkiksi estä itse itseämme toteuttamasta riittävän nopeaa asuntorakentamista, koska asuntorakentamisen toteuttaminen edellyttää ensiksi suuria infra- ja palveluinvestointeja. Meidän tulee myös huolehtia, ettei investointikatto estä meitä toteuttamasta tuottoisia investointeja. Lisäksi investointikattoon tulee laskea mukaan myös vuokrauksella tai muilla rahoitusmalleilla toteuttavat hankkeet.

Investointikaton määrittely ja investointikatossa pysyminen ei ole ihan yksinkertaista. Esimerkiksi Espoon kaupunginvaltuusto hyväksyi keväällä 180 miljoonan vuotuisen investointikaton, mutta Espoon ensi vuoden investoinnit ovat 325 miljoonaa euroa.

Suunnittelupöydällä on ja täytyy ollakin enemmän hankkeita kuin niitä kerralla voidaan toteuttaa. Kaikkia investointeja ei voida toteuttaa suunnitellussa aikataulussa ja laajuudessa, sillä tulorahoituksen arvioitu kasvu ei sitä mahdollista. Kaupungin käyttötalous on joka tapauksessa käännettävä positiiviseksi ja vuosikatteen tasoa on nostettava. Tämän lisäksi investointeja priorisoidaan ja aikataulutetaan. Investointien toteuttamisessa hyödynnetään edullisempia toteuttamisvaihtoehtoja ja myös olemassa olevaa omaisuutta nykyistä tehokkaammin.

Talousarvio vuosikate on 78,7 milj. euroa. Tämä ei ole voimakkaasti kasvavan kaupungin investointitarpeisiin nähden riittävä ja tulevina vuosina meidän on tavoiteltava selvästi korkeampaa vuosikatetasoa, jotta voimme lieventää muutoin taloussuunnitelmakauden lainamäärän voimakasta kasvua.

Tampereen asukaskohtainen lainamäärä on suurten kaupunkien matalimmasta päästä, mutta kasvaa nopeasti, ellemme saa vuosikatetta parannettua. Lainamäärän kasvua hillitään myymällä strategisesti vähemmän tärkeää omaisuutta, toteuttamalla palvelutuotantoon rakenteellisia muutoksia ja pitämällä toimintamenojen kasvu matalana. Tampereen onni on, että meillä on monenlaisia mahdollisuuksia keventää strategisesti vähemmän tärkeää omaisuutta, jos vain haluamme.

Suurten kaupunkien rooli elinkeinoelämän vetureina ja koulutuksen ja kansainvälistymisen keskuksina on ratkaiseva koko maamme menestykselle. Se edellyttää kaupunkien ja kaupunkiseutujen rohkeaa uudistamista. Kaupunki ei voi jatkossa tehdä ja osata kaikkea itse, vaan meidän tulee avata ovemme entistä laajemmalle yhteistyölle kaikkien kumppaneidemme kanssa.

Kehitämme Tampereesta älykästä kaupunkia, joka toimii kehitysalustana ja mahdollistajana innovatiiviselle yritystoiminnalle. Rakennamme vetovoimaista, tiivistyvää ja viihtyisää keskustaa ja kaupunginosia sekä tulevaisuuden liikenneratkaisuja ja palveluja. Satsaamme uudistuksiin, jotka edistävät kasvua, tuottavuutta, hyvinvointia ja kestävää kehitystä.

Edessämme on isojen haasteiden ja uudistusten vuosi. Yhdessä toimien käännämme haasteet mahdollisuuksiksi ja uudistukset Tampereen menestykseksi.