Valinnanvapaus palauttaisi vanhuspalvelujen laadun

Sote-uudistuksen pitkittyessä maamme vanhusväestö on joutunut poliitikkojen pelinappulaksi. Tällä hetkellä yksityiset hoivayritykset ja järjestöt tuottavat kuntien ja kuntayhtymien järjestämiä sosiaalipalveluja noin 1,5 miljardin euron arvosta vuosittain, josta ikääntyneiden asumispalvelujen osuus on noin 900 milj. euroa. STM:n mukaan sote-uudistuksessa yksityiset saisivat vuoteen 2024 mennessä uutta bisnestä 500 miljoonalla eurolla. Tätä kakkua tavoittelevat tällä hetkellä ensisijaisesti suuret toimijat.

Laeissa vanhuspalveluista ja yksityisistä sosiaalipalveluista (922/2011) säädetään henkilöstön määrästä ja johtamisesta. Tosin laissa yksityisistä sosiaalipalveluista todetaan: ”Henkilöstön lukumäärän tulee olla riittävä palvelujen tarpeeseen ja asiakkaiden lukumäärään nähden”. Vuoden 2017 laatusuositusta yhdenmukaistettiin niin, että julkisilla ja yksityisillä palveluntuottajilla on samat vaateet. Sen mukaan henkilöstömitoitukseen lasketaan jatkossa mukaan joustavammin perustein iäkkäiden hoitoon ja huolenpitoon osallistuvaa henkilökuntaa. Vaikka vanhuspalveluissa määritellyn henkilöstön vähimmäismitoituksen, 0,5 hoitajaa asiakasta kohden, on laskettu toteutuvan tällä hetkellä 95 prosentissa ympärivuorokautisen hoidon yksiköistä, niin voimassa oleva laatusuositus on mahdollistanut käytännössä isojen palveluntuottajien henkilöstömitoituskikkailut.

On itsestään selvää, että kaikissa sosiaali- ja terveyspalveluissa liiketoiminnan on oltava läpinäkyvää. Avoimilla kilpailutuksillaan kunnat ja kuntayhtymät ovat pyrkineet saamaan yksityistä palvelutarjontaa läpinäkyväksi ja yhteismitalliseksi isojen ja pienten yksityisten palveluntuottajien osalta, mutta kuten olemme voineet eri viestintäkanavista lukea, heikolla menestyksellä. Kuntia en kuitenkaan lähtisi yksin syyllistämään, sillä syystä tai toisesta olemme kuvitelleet, että vain suuri on kaunista ja kustannustehokasta. Ihminen ja laatu on isoilta toimijoilta kuitenkin unohtunut.

Nämä julkisuuden silmätikuiksi joutuneet isot toimijat, kuten Attendo, Esperi Care ja Mehiläinen, ovat osallistuneet Suomen noin 44 000 iäkkään henkilön tehostetun palveluasumisen kilpailutuksiin vakuutteluillaan palvelun laadun riittävyydestä ja voittaneet niitä joustavamman henkilöstömitoituksen ansiosta ”kilpailukykyisellä” hinnoittelullaan. Samaan aikaan pienet toimijat ovat kilpailleet todellisin henkilöstömitoituksin. Tämä kaikki on johtanut siihen, että rekisteröityjen yksityisten palvelutuottajien määrä on laskenut jatkuvasti 2000-luvulla toimialan keskittyessä yritysostoin ja pienten hoivayritysten konkurssien myötä. Tilastojen mukaan yksityisten pk-sektorin palveluntuottajien määrä on lähes puolittunut runsaaseen 400 yritykseen, mihin pudotukseen on vaikuttanut pääasiassa isojen toimijoiden aggressiivinen hinnoittelu. Suurten kiinnostusta laadun tavoitteluun ei ole kannustanut myöskään kuntien tukala rahoitustilanne. Samasta syystä pienten hoivayritysten korostamia laatutekijöitä on ollut vaikeampi ottaa huomioon tähänastisissa kilpailutuksissa. Tämä valitettava suuntaus jatkuu, ellei isojen toimijoiden henkilöstömitoitusten ja laadun valvontaan puututa.

Tästä syystä on vaikea ymmärtää, miksi Kokoomuksen ehdottama valinnanvapaus sai tyrmäyksen viime vuonna. Kuitenkin juuri valinnanvapaus olisi suuri mahdollisuus säilyttää Suomessa pienet yksityiset, hyvin laadusta ja tehostetun palveluasumisen henkilöstömitoituksesta kiinni pitäneet hoivakodit. Sote-uudistuksen ja Kokoomuksen ajaman valinnanvapauden toteutuessa iäkkäät henkilöt tai heidän omaisensa voivat valita tulevasta sote-palvelurekisteristä mieleisensä laadukkaan palveluntuottajan. Siksi valinnanvapaus palvelisi juuri pieniä, asiansa hyvin hoitaneita ja laatuun panostaneita tehostetun palveluasumisen yrityksiä – ja saattaisi johtaa niiden uuteen renesanssiin.

Valinnanvapauden painottaminen olisikin juuri nyt ensiarvoisen tärkeätä tehostetun palveluasumisen laadun kannalta ja valinnanvapaus on siten kuuluttava ehdottomasti sote-uudistukseen.

Reijo Kaakkolammi

Kokoomuksen Tampereen Aluejärjestön hallituksen jäsen

Kauppatieteiden lisensiaatti, LJK Hoivayritysten kehittämisen asiantuntija