Haluamme elää ja tehdä työtä siellä, missä se kannattaa. Asua siellä, mistä löytyy tarvitsemiamme palveluita, missä meillä on läheisiä ja ystäviä – ja missä tuntuu elämän syke.
Haluamme olla ylpeitä kotiseudustamme. Haluamme, että omat huudit ovat parhaat. Voidaksemme olla ylpeitä asuinalueestamme, meidän on koettava elinympäristö turvallisena. Se tarkoittaa myös vahvaa turvaverkostoa. Lastenhoidon ja terveydenhuollon on oltava perusoikeus. Julkisen liikkumisen on oltava vaivatonta ja vietävä palvelujen äärelle. Avun saannille on oltava matala kynnys ja apua on saatava silloin, kun sitä tarvitaan. Liikuntarajoitteet ja eri-ikäisten tarpeet on otettu huomioon ja elämä on sujuvaa. Kaikille on olemassa turvallisia ulkoilumahdollisuuksia. Ilma on puhdasta ja helppoa hengittää.
Kun sanomme tulevamme kotiin, voimme tulla asuntoon, kaupunkiin, puistoon, kirjastoon, lähipubiin tai läheistemme luokse. Kodin ja sen ympäristön tulisi olla kaikille turvallinen, onnellisuutta lisäävä paikka. Kartta näyttää kodin suuntaviivat, mutta kodin siitä tekevät meille tärkeät asiat; perhe, ystävät, lemmikit, naapurit, tuttu lähikauppa, harrastukset, kulttuuritarjonta tai lenkkipolku. Kaavoitus ja infra tekevät rakentamisen ja asumisen mahdolliseksi, mutta tunnelman ympäristöön luovat yhteisöt. Yhteisöjä muodostuu perheenjäsenistä, kaveripiiristä, harrastusryhmistä korttelin tai kaupunginosan yhteenkuuluvuudesta tai koko kotiseudusta. Yhteisöllisyyden ja yhteisten tilojen tulisi olla kaikille avoimia ja helposti lähestyttäviä.
Vaikka teknologia on mahdollistanut sosiaaliset kontaktit kotoa lähtemättä, meille tekee hyvää tuulettaa ajatuksia erilaisissa kohtaamisissa. Harrasteryhmiä ja kerhoja löytyy niin uuden kielen opiskeluun, urheilemiseen kuin taiteen tekemiseen. Taloyhtiön joukolla voidaan kasvattaa omat yrtit ja kerätä omenapuun sato talteen. Kesäisin voi grillata naapureiden kesken, ja puistoissa voi nauttia piknikistä ja ulkopeleistä. Lähipubissa voi käydä heittämässä kavereiden kanssa tikkaa tai osallistua tietovisaan. Välillä voi käydä teatterissa, leffassa ja syömässä eri kulttuurien keittiöissä. Urbaania, ihmisen omaan harkintaan luottavaa kaupunkia edustavat myös ruokakaupat, joista voi ostaa ateriaan sopivan viinin. Tai ravintolat, joista viinipullon tai muun juoman voi lähtiessään ottaa mukaansa kotiin tai jatkopaikkaan.
Tarvitsemme erilaisia, persoonallisia olohuoneita. Makuja on erilaisia, joten kaupungissa on hyvä olla erilaista tarjontaa. Ravintolat ja kaupat ottavat ympäristön huomioon lähiruoan ja kasvisten tarjonnan lisäämisellä, nopealla kierrolla ja hävikittömyyteen pyrkimisellä. Ravintola voi hoitaa omaa urbaania puutarhaa ja saada näin tuoreita raaka-aineita vaivattomasti. Pienviljelyllä lähiruoka muuttuu konkreettiseksi ja kaupunkiympäristö elävämmäksi.
Kulttuuritarjonnan merkitys kaupungin viihtyvyydessä on merkittävä. Tampere on ollut noin 10 vuoden ajan muuttohalukkuustutkimuksissa halutuin asuinpaikka Suomessa – syynä siihen on kaupungin vilkas kulttuurielämä. Kirjojen, teatteriesitysten, musiikkielämysten ja lastenkulttuurin avulla kaupunki näyttäytyy virkeänä ja läsnäolevana. Vahvat kulttuurilaitokset ja rennot, pienimuotoiset tapahtumat täydentävät toisiaan. Jalkautuessaan toreille, kaduille ja puistoihin vanhat instituutiot – museot, teatterit, orkesterit – saavat tavoitettua uusia kulttuurin ystäviä.
Museokortti yhtenä erinomaisena esimerkkinä on juuri niitä asioita, jotka tuovat kulttuurin lähemmäs ihmistä. Kortin vuosimaksulla pääsee suurimpaan osaan Suomen museoista. Uusi toimintamalli on mullistanut museoissa käymisen kulttuurin. Museokortin julkaisun jälkeen museoissa käyminen on lisääntynyt Suomessa yli kolmanneksella. Korttiin ei ole käytetty lainkaan julkista rahaa.
Aktiivinen opiskelijakulttuuri on koko kaupungin etu. Yhteisölliset ja asiasisältöiset tapahtumat, kuten Approt ja opiskelijayhteisöstä lähtöisin oleva Slush, ovat merkittäviä piristysruiskeita kaupunkien elämälle. Tapahtumat ovat samalla rakentamassa kaupunkien identiteettiä. Yliopistot ja korkeakoulut paitsi rakentavat osaamista ja innovaatioita, myös toimivat sijaintikaupunkiensa kulttuurillisen elävyyden ja vireyden kasvualustoina. On lähes mahdotonta kuvitella kehittyvää ja menestyvää kaupunkia ilman elävää opiskelijakulttuuria tapahtumineen, juhlineen mutta myös perinteineen.
Alueen asukkaat järjestävät mielellään omaehtoisesti tapahtumia. Ravintolapäivät, pop-up kahvilat ja myymälät, Taiteiden ja Tapahtumien yöt, puistokonsertit, Siivouspäivä, Street Party, Parkour ja kaupunginosien kirppispäivät ovat saaneet kaikki alkunsa pienen joukon aloittamista kokeiluista. Yllätykselliset, väliaikaiset tilaratkaisut ja vanhojen rakennusten uusiokäyttö käsityöläisten, yrittäjien tai kulttuuritapahtumien näyttämöksi tuo alueelle uudenlaista vetovoimaa. Kerrostalojen seiniin maalatuilla muraaleilla saadaan raikastettua tylsän näköistä korttelia ja viestittyä alueen henkeä. Kun kaupunginosa näyttäytyy elinvoimaisena, sinne halutaan muuttaa ja siellä halutaan työskennellä.
Liikkuva yhteisö on hyvinvoiva yhteisö. Lähiliikuntamahdollisuuksia lisäämällä liikkumisen kynnys madaltuu. Liikuntaympäristöt kannattaa suunnitella siten, että lenkkireiteille ja puistoihin mahtuisivat ulkokuntosalit. Erilaisia liikkumisen tarpeita kannattaa myös kuunnella; vanhemmalle väelle senioripuistoja ja lapsille liikuntaan kannustavia ympäristöjä. Olemassa olevia tiloja kuten koulujen liikuntasaleja kannattaa hyödyntää matalan kynnyksen harrastemahdollisuuksien tarjoamisessa etenkin lapsille ja nuorille. Mielekäs ja motivoiva harrastustoiminta yhdessä muiden kanssa on tehokas tapa torjua yksinäisyyttä ja syrjäytymistä.