AL 6.9.2008
Hyviä visioita Tampereen seudun kehittämiseksi ennenkin esittänyt Kalervo Kummola nostaa esiin kuntien yhdistämisen Suur-Tampereeksi. Kummola on ehdotuksellaan oikeilla jäljillä ja asiasta on tarpeen käydä jäsenneltyä keskustelua.
Nykyisessä kuntarakenteessa ei ole mahdollista saavuttaa seutukunnan eri osa-alueiden riittävää erikoistumista esimerkiksi työssäkäyntialueisiin, tilaa vievän kaupan ja logistiikan alueisiin, kerrostaloasumiseen ja pientalovaltaiseen asumiseen tai virkistysalueisiin.
Se ei ole mahdollista siksi, että yksikään nykyisistä kunnista ei halua alueelleen ensisijaisesti vain jotakin näistä, vaan mielellään kaikkea mahdollisimman suurten verotulojen varmistamiseksi. Erikoistuminen puolestaan on välttämätöntä mm. liikenteen ympäristökuormituksen vähentämiseksi.
Tampereen seudun uhkana on kasvun jatkuessa ja kiihtyessä yhdyskuntarakenteen hajautuminen.
Siksi tarvitaan suurkunta, jossa osaoptimointia ei tapahdu, vaan seutua voidaan tarkastella kokonaisuutena kaavoituksen, palvelujen, talouden ja vapaa-ajan näkökulmasta.
Nykyisenkaltainen yhteistyömalli, jossa asioista neuvotellaan kuntien välillä pääsääntöisesti asiakohtaisesti, on osoittautunut haasteelliseksi. Esimerkkinä voidaan ottaa seudullisen elinkeinoyhtiön perustaminen, joka on nyt kestänyt runsaat kolme vuotta. Agendalla on myös monia suurhankkeita, joiden toteuttamiseksi tarvittaisiin nykyistä vahvempia lihaksia. Esimerkkeinä mainittakoon vaikkapa Pirkkalan lentokentän läheisyyteen kaavailtu CLX-logistiikka-alue tai Kolmenkulman yritysalue.
Oma ehdotukseni lähtee siitä, että Tampereen seudulla ei pidä pyrkiä perinteisiin kuntaliitoksiin, jossa vahvempi käyttää isännän ääntä ja muut yrittävät sopeutua.
Tampereen seudulle pitäisi perustaa kokonaan uusi suurkunta, joka syntyisi perusteellisen selvityksen ja tasa-arvoisten neuvottelujen lopputuloksena. Tällöin niin vahvimman kuin pienimmänkin olisi toisaalta joustettava ja kaikkien erityispiirteet voitaisiin ottaa riittävällä tavalla huomioon.
Suurkunnan pitää olla kuntalaisia varten, eikä hallintolähtöinen. Jotta palvelujen järjestämisvastuu ja tuottaminen eivät etäänny asiakkaista, tarvitaan uusia ratkaisuja lähipalvelujen laadun ja saavutettavuuden takaamiseksi.
Siksi kannatan aluelautakuntien ja kaupunginosavaltuustojen perustamista uuteen suurkuntaan. Se olisi toivottavasti myös keino saada kuntalaiset kiinnostumaan omiin, lähellä itseään oleviin asioihin vaikuttamisesta.
Selvitystyö on vaativa ja se vie aikaa. Siksi se kannattaisi aloittaa tulevalla valtuustokaudella ja tilanteessa, jossa kaikilla seutukunnan kunnilla menee taloudessaan hyvin.
Uudistustarpeita on kuitenkin tulossa hyvin piankin, sillä esimerkiksi Pirkkalan väestöpohja ei ole riittävä kunta- ja palvelurakennelain edellyttämää terveyspalvelujen järjestämisvastuuta ajatellen. Näistä lähtökohdista toimeen kannattaisi tarttua nyt, kun asiat ovat omissa käsissä.
Lopputulos on varmasti parempi kuin siinä tapauksessa, että talouden, liikenteen, koulutuksen, ympäristökysymysten, hyvinvointipalvelujen järjestämisen, asuntopolitiikan ja byrokratian haasteet käyvät liian vaikeiksi ratkaista monenkeskisillä sopimuksilla ja pitkällisillä yksittäisiä asioita koskevilla neuvotteluprosesseilla.
Harri Airaksinen
asiakasjohtaja