Perusopetuslaki edellyttää, että jokainen oppilas saa opiskelulleen tarvitsemansa tuen. Tätä tukea tarvitsevat erityisesti erityisoppijat. Oppimisvaikeudet altistavat pahimmillaan syrjäytymiselle ja parhaimmillaankin oman potentiaalin alikäytölle. Esimerkiksi moni ADHD-lapsi ja –nuori on erittäin älykäs ja kykenevä monesti laajempaan ja ’out of the box’ –ajatteluun kuin moni muu. Asioiden sujuessa suotuisasti ADHD-ihminen voi opiskella yliopistossa menestyksekkäästi. ADHD-henkilön älyssä ei ole mitään vikaa, pelkästään keskittymiskyvyssä. Jotkut yritykset palkkaavat nimenomaan ADHD-aikuisia palkkalistoilleen heidän innovatiivisen ja luovan työotteensa vuoksi.
Miten sitten mahdollistetaan sellainen koulutuspolku ADHD- ja muille erityisoppijoille, jolla he voivat hyödyntää potentiaalinsa? Vanhemmat ovat tietysti erityisasemassa; heidän kykynsä organisoida, tukea ja valmentaa on kaiken a ja o. Tähän he tarvitsevat apua ja tukea. Erityisopetuksella ja opettajien tietoisuuden nostamisella erityistarpeisten oppijoiden haasteista saadaan paljon hyvää aikaan. Myös kiusaamiseen on kouluissa puututtava, sillä erityishaasteiden lisäksi erityisoppijat ovat usein koulukiusattuja. Kiusaaminen vie henkiset voimavarat, eikä koulunkäyntiin jää riittävästi voimia.
Lapsuus ja nuoruus ovat herkkää aikaa, jolloin rakennetaan itsetunto ja osallisuus. Jos näissä vaiheissa ei lasta ja nuorta osata tukea, voi sen jälkeen olla liian myöhäistä.
Julkaistu Aamulehdessä 27.2.
Pia-Christina Roth (kok)
HTM, aineenopettaja