Vaikka valtionosuuksien ja verotulojen kehitys ei ole ollut toivottavaa, Tampereen talouden suurin ongelma on se, että organisaatiolla ei ole kykyä taittaa menojen liian nopeaa kasvua. Kasvu osataan selittää monin tavoin, mutta selittely ei poista ongelmaa.
2017 tilinpäätöksen jälkeen nettomenot ovat kolmessa vuodessa kasvamassa yli 146 miljoonaa euroa eli keskimäärin yli neljä prosenttia joka vuosi. Samaan aikaan väestönkasvu on alle 1,5 prosenttia vuodessa. Hyvinvointipalveluiden osuus nettomenojen kasvusta on lähes 90 % eli noin 128 miljoonaa, mikä vastaa yli kahta yhdyskuntalautakunnan vuosibudjettia. Hieman karrikoiden voinee todeta, että kolmessa vuodessa ollaan kustannusten osalta synnyttämässä kokonaan uusi palvelualue. Tämä kaikki siitä huolimatta, että pormestariohjelma alleviivaa tiukkaa menokuria ja linjaa, että menojen kasvu saa olla korkeintaan kaksi prosenttia vuodessa.
Pormestarin vuoden 2020 talousarvioesityksessä 30 miljoonan euron rahoitusvaje ollaan kattamassa kunnallisveron korotuksella. Tampereen taloutta on paikattu tällä valtuustokaudella jo kiinteistöveroja korottamalla ja muun muassa hulevesimaksulla. Kun huomioidaan, että kaupunki kerää omistamistaan yhtiöistä osinkoina vuositasolla noin yhtä kunnallisveroprosenttiyksikköä vastaavan summan, Tamperetta voitaneen pitää verotuksen kärkikaupunkina. Kuuden suurimman kaupungin joukossa se sitä kiistatta onkin.
Olennaisempaa, kuin talouden tasapainottaminen paperilla vuoden ensimmäiseksi päiväksi, on ryhtyä päättäväisesti toimiin, joilla menot asetetaan pitkällä aikajänteellä tasapainoon tulojen kanssa. Menojen kasvu on nyt niin hurjaa, että ainoa tapa epätasapainon korjaamiseksi on toimintatapojen muuttaminen. Jos nettomenojen kasvu olisi kuluvan kolmen vuoden aikana ”vain” 38,5 miljoonaa vuodessa, Tampereen talous olisi tasapainossa.
Pormestariohjelma alkaa Lauri Lylyn sanoin: ”Työ ja yrittäjyys ovat tamperelaisen hyvinvoinnin ja elinvoiman perusta. Niiden edistäminen tulee olemaan pormestarikauteni ykkösasia.” Minulle ei ole tähän ikään mennessä selvinnyt, miten veronkorotukset edistävät työtä ja yrittäjyyttä. Päinvastoin. Veronkorotus ei liioin kannusta toteuttamaan uudistuksia, eikä siksi ratkaise kaupungin talouden keskeisintä ongelmaa. Kukaan ei ole rohjennut lyömään siitä kanssani vetoa.
Pormestariohjelmaan on kirjattu, että mahdolliseen verojen korottamiseen palataan, kun sote- ja maakuntauudistuksen sekä yleisen talouskehityksen vaikutukset kaupungin talouteen ovat tiedossa. Soteuudistus ei ole ratkennut, maan hallitus on luvannut nostaa työllisyyden 75 prosenttiin ja Tampereella veroja on tällä vaalikaudella jo nostettu.
Kokonaisuus huomioiden suhtaudun kunnallisveron korotukseen penseästi. Sen sijaan, jos olisin yksinvaltias, kieltäisin Tampereen kaupungissa kaiken sellaisen toiminnan, jonka vaikuttavuutta ei uskottavasti arvioida tai mitata.
Aleksi Jäntti (kok.)