Mielenterveyskuntoutus ei saa jäädä hyvinvointialueella lapsipuolen asemaan
Aloittaessani 2000‐luvun alussa liikkeenjohdon konsulttina sosiaalipalveluyritysten liiketoiminnan kehittämisen, meillä oli Suomessa silloisen Stakesin tilastojen mukaan noin 900 yksityistä sosiaalipalvelutuottajaa/‐yksikköä. Nyt niiden määrä on pudonnut siitä noin puoleen.
Käsitykseni mukaan Laki julkisista hankinnoista (348/2007) aluksi kirjavine kilpailutuksineen sekä myöhemmin jatkuvasti kiristyneine ulkoisine asumispalveluvaatimuksineen aiheuttivat pienten sosiaalipalveluntuottajien määrän laskua. Tätä seurasi isojen toimijoiden yrityskauppojen voimakas lisääntyminen – erityisesti asumispalvelujen osalta, joka johti kilpailutuksissa hävinneiden pienten hoivayritysten vähentymiseen, niiden konkursseihin ja lopettamisiin. Hallituksen sosiaali‐ ja terveydenhuollon uudistuksessa mainitaan, että julkiset palvelut hoidettaisiin pääosin julkisena tuotantona. Sotessa onkin vielä paljon avoimia kysymyksiä, jotka vaikuttavat palveluiden ostamiseen yksityiseltä palveluntuottajalta ja kolmannelta sektorilta. Näitä ovat mm. järjestäjä ja tuottaja ‐kysymykset, kuten tuottamisen tasavertaisuus, palvelujen monikanavaisuus ja erikoisosaamisen turvaaminen. Ikävä julkisuus yksityisiä palveluntuottajia kohtaan on kohdistunut valitettavasti myös alan pieniin toimijoihin.
Sote‐uudistus on keskeneräisyydellään aiheuttanut mielenterveyskuntoutuksen palveluntuottajiin epävarmuuden. Tämän vaikutus heijastuu laajasti palvelurakenteeseen, erityisesti yksityisten pienyritysten tuottamiin palveluihin. Asiakasohjaus näyttää yhtä lailla olevan tietämätön tulevasta. Koronan jälkeen Soten luoma epävarmuus heijastuu koko henkilöstöön. Olemmekin saaneet hälyttäviä viestejä sote‐henkilöstön alanvaihdoksista.
Myös mielenterveyskuntoutujat reagoivat herkästi muutoksiin. Asiakkaat ovat haasteellisempia ja moniongelmallisia. Vaaditaan ammattitaitoa ja palvelun moninaista muotoilua vastata asiakkaiden tuomiin haasteisiin. Kuinka esimerkiksi vakava mielenterveyssairaus eroaa kehitysvammaisuuden tuomista oireista?
Mielenterveyskuntoutumispalvelujen onnistumisen kannalta sote‐uudistuksessa ratkaistavia kysymyksiä ovat muun muassa palvelusetelin käytön laajentamisen mahdollisuus. Sitä käytetään nykyisellään vain osittain. Tämä liittyy olennaisesti valinnanvapauteen, joka lyhyesti kuvailtuna tarkoittaa asiakkaiden mahdollisuutta valita palvelunsa yksityisiltä, julkisilta tai kolmannen sektorin palveluntarjoajilta. Mielenterveyskuntoutujia palvelisi myös asiakkaan henkilökohtainen budjetti kuntoutumissuunnitelman rinnalla. Hyvinvointialueen ICT‐palvelujen käynnistäminen, toteuttaminen ja kehittäminen vaikuttaa oleellisesti myös mielenterveyskuntoutuspalvelujen tuottamiseen.
Mielenterveyskuntoutuminen ei ole vain asumispalvelua. Siinä on aina mukana kuntoutumispalvelut. Nämä olisi hyvä erottaa toisistaan ja kiinnittää huomio palvelun sisältöön huoneiden neliöiden sijaan. Dynaaminen kilpailutus parantaa yksityisten ja kolmannen sektorin osallistumista, mutta pärjääkö pieni laatuun panostava yritys siinä, kun kriteerinä on useasti halvin hinta?
Reijo Kaakkolammi
KTLhoivayritysten kehittämisen asiantuntija, LJK
aluevaaliehdokas, Kokoomus