Suomen EU-puheenjohtajuus toi vain laihoja tuloksia

Nyt katse pitää suunnata Helsinki-Tampere-radan parantamiseen. EU-rahaa on saatavissa, mutta aika käy vähiin. 

Tuoreet uutiset kertovat Iso-Britannian vaalituloksesta, mikä varmistanee brexitin toteutumisen ja merkitsee ehkä Iso-Britannian jakautumista. Uutiset kertovat myös, että EU-maat eivät löytäneet yksimielisyyttä 2050 ilmastotavoitteista. Takana on lisäksi ratkaisemattomia kysymyksiä EU:n maahanmuuttopolitiikasta ja viime viikkojen vaikea vääntö EU-budjetista, jossa EU-puheenjohtajamaa Suomi on ärsyttänyt muita EU-maita vaatimuksillaan. Eräiden EU-maiden demokratiakehitys on herättänyt huolta eivätkä kauppaneuvottelut suurvaltojen kanssa ole olleet pelkästään helppoja. EU:ta haastetaan nyt sekä sisältä että ulkoa.

Silti juuri nyt me tarvitsemme vahvaa, yhtenäistä EU:ta. EU:ta, joka tarttuu yhdessä niihin asioihin, joihin yksittäisten jäsenmaiden hartiat eivät yksin riitä, kuten ilmastonmuutos, turvallisuus, maahanmuutto tai innovaatio- ja kilpailukykymme vahvistaminen maailmankaupassa. On maita, joiden tarkoituksia palvelee se, mitä heikompi ja hajanaisempi Eurooppa on, mutta meitä se ei palvele. Euroopan on oltava positiivinen muutosvoima ja vahvasti mukana niissä pöydissä, joissa maailman asioista päätetään.

Suomen puheenjohtajuuskaudelle asetettiin kovat odotukset. Suomella olisi ollut mahdollisuus ottaa vahva ote, suunnata katsetta meille tärkeisiin asioihin ja tarjota ratkaisuja. Sisällöllisesti tulokset jäivät kuitenkin kovin laihoiksi ja Suomen ajamat asiat näkymättömiksi.

On myös harmillista, että kaikki kokoukset päädyttiin pitämään keskitetysti vain Helsingissä. Juhlistimme syksyllä 20 vuotta sitten Suomen ensimmäisellä puheenjohtajuuskaudella 1999 järjestetyn Tampereen huippukokouksen antia, josta yhä tänäkin päivänä ammennetaan. Yksittäisenä esimerkkinä se kertoo siitä merkityksestä, minkä roolin Suomi voi halutessaan EU:ssa ottaa ja miten tuomalla kokouksia muihinkin kaupunkeihin niiden kansainvälistä näkyvyyttä voidaan lisätä huomattavasti. Toivottavasti tästä opitaan seuraavan puheenjohtajuuskauden koittaessa.

EU-vaikuttaminen ei kuitenkaan pääty puheenjohtajuuskauden päättymiseen. Nyt suuntaisin katseen erityisesti EU-rahoituksen hyödyntämiseen. Pääradan kehittämiseen ja Helsinki-Tampere -yhteysvälin nopeuden ja kapasiteetin lisäämiseen olisi saatavissa EU-rahaa, mutta aika alkaa käydä todella vähiin. Olen huolissani seurannut hallituksen rauhallista valmistautumista asiaan. Toivon, että asiassa otetaan nyt loppukiri, ettei EU-rahoituksen mahdollisuus mene ohi. EU-tuki tällaiselle investoinnille olisi merkittävä.

Suomessa ollaan parhaillaan valmistelemassa myös päätöstä EU:n aluetukien käytöstä vuosina 2021-2027. EU, kansallinen julkinen ja yksityinen rahoitus yhteen laskien kyse on 4-5 miljardin kokonaisuudesta, jolla on keskeinen rooli niin työllisyysasteen nostossa kuin innovaatiotoiminnan rahoituksessa, joten ei ole yhdentekevää, miten rahat suunnataan. Sillä on tuettu vahvasti Itä- ja Pohjois-Suomen erityistarpeita, mitä ei jatkossakaan tule unohtaa, mutta rahoitusta tulisi kohdentaa enemmän myös eteläisen ja läntisen Suomen tarpeisiin. Sillä haasteita on Pirkanmaallakin. Koko Suomen kannalta tulisi hakea parasta vaikuttavuutta rahojen suuntaamisessa.

Suomen puheenjohtajuuskausi päättyy vuoden vaihteessa, mutta EU-vaikuttaminen ei saa päättyä siihen. Rohkeudella uudistua ja ottamalla aktiivisen roolin voimme pienenäkin maana osana kansainvälistä yhteisöä saada suuria asioita aikaan.