Sanoin aamulla yhdessä kokouksessa, että Suomen suurin ongelma liittyy asenteisiin. Olemme maailman koulutetuimpia maita, mutta samalla ihmeellisiä alisuoriutujia. Harva uusia toimija Suomessa uskaltaa esittää jotain uutta, koska lauma hyeenoja iskee heti kimppuun. Maassa makaavaa potkitaan vielä henkisesti syvemmälle mullan alle.

Juuri näin kävi suomalaisessa liikennekeskustelussa tammikuussa. Anne Bernerin esittelemässä pohjaehdotuksessa oli paljon hyviä elementtejä, mutta lähes kaikki keskittyivät kommenteissan ongelmakohtiin. Yritän nyt tässä artikkelissa löytää jotain hyviä asioita esityksestä.

Muutamat asiantuntijat ovat väittäneet, että yksi tulevan talouskasvun moottoreita maailmassa on liikennesektori. Samaan hengenvetoon on sanottu, että ne maat, jotka uskaltavat olla pilottimaita uusissa ajatuksissa liikkumisesta, ovat tulevaisuuden voittajia. Esimerkiksi monet merkittävät autonvalmistajat haluavat nyt investoida edelläkävijämaihin.

Suomi on kehuskellut, että yksi merkittävimmistä tekijöistä maamme ICT-osaamisen synnyssä ja hyvinvoinnin rajussa kasvussa oli telemarkkinoiden vapauttaminen 1980-luvun lopulla. Tällä hetkellä Suomen vuotuinen telemarkkina on 4 miljardia euroa. Liikenteen vastaava osittain suljettu markkina Suomessa on 19 miljardia euroa, josta infran rakentaminen on vain 5-10 prosenttia. Nyt jo valppaimpien kellot varmasti soivat!

Olisiko liikennemarkkinoiden avaamisesta jotain hyötyä tavalliselle suomalaiselle? Todisteita on jo!  Linja-autoliikenteen kilpailun osittain avaaminen merkitsi radikaaleja hinnanalennuksia muutama vuosi sitten. Hinnat alkoivat joustaa kysynnän mukaan ja bussien ikkunoissa lukee nyt, että 5 eurolla pääsee Tampereelle. Hiukan myöhäisheränneenä VR pakotettiin markkinapaineessa alentamaan myös junalippujen hintoja. Hinnat ovat pudonneet puoleen ja kuluttajat kiittävät!

Voisiko avoimien markkinoiden avulla tulevaisuus tuoda jotain aivan uutta liikkumisen suhteen? Esimerkiksi Berliinissä BMW on lanseerannut palvelun, jossa voi vuokrata autoa 31 sentillä minuutissa. Vapaiden autojen sijainnin näet puhelimen karttapalvelusta. Jos vaikkapa Helsingissä olisi sama palvelu, menisin autolla keskustasta lentokentälle noin 10 eurolla. Ja jos koko perhe haluaa lentokentälle, valitsisin vain isomman bemarin. Hinnan pudotus verrattuna taksiin on noin 80 prosenttia. Toki joudun itse ajamaan.

Kun kysyin, miten uusi palvelu saataisiin rantautumaan nopeasti Suomeen, vastaus oli yksinkertainen. Kännykät yleistyivät nopeasti Suomessa siten, että niille määrättiin selkeä verotusarvo 20 euroa kuukaudessa. Työsuhdeautojen osalta on myös selkeä kriteeri siitä, paljonko auto merkitsee palkanlisää. Voisimmeko määritellä tarkan verotusarvon sille, mikäli sinun työsuhde-etusi liittyisikin ”jakamistalouden” autokonseptiin?

Olen aina uskonut, että kilpailun vapauttaminen antaa tilaa huikeille konsepteille, joita voisi jatkossa viedä maailmalle. Berliinissä esimerkiksi BMW:n ja muutamien muiden automerkkien uudet palvelut ovat merkinneet sitä, että 40000 taloutta on luopunut omasta autosta. Tiet ja rautatiet voivat puolestani olla yhteistä veronmaksajien omaisuutta, mutta sallitaan ainakin palveluille mahdollisuus osoittaa luovuuttaan. Pitäisikö Suomen uskaltaa olla liikenteen pilottimaa?

Harri Jaskari

Kansanedustaja, kok