Tampereen pyörähankkeissa on lähtenyt mopo käsistä
Tampereen kaupunki tavoittelee kuntapoliitikkojen päätösten seurauksena pyöräilyn määrän kasvattamista. Tavoitteen edistäminen on kuitenkin osoittautunut erittäin kalliiksi ja tulokset ovat jääneet laihoiksi.
Aamulehti uutisoi 29. heinäkuuta kaupungin olevan aikeissa hankkia uudet kaupunkipyörät aiempien tilalle. Kaupunkipyöräjärjestelmä on ollut käytössä Tampereella vuodesta 2021. Pyörien kustannukset ovat korkeat, mutta käyttöaste on pysynyt matalana markkinoinnista huolimatta.
Palvelun nettokustannus veronmaksajille on noin 400 000 euroa vuodessa. Kun summa suhteutetaan kaupunkipyörillä ajettuun kilometrimäärään, kaupungin tuki on yli euro per kaupunkipyörällä ajettu kilometri.
Uudet pyörät oli tarkoitus hankkia yhteistyössä lähikuntien kanssa, ja mekaanisten pyörien rinnalle tai korvaajiksi on kaavailtu entistä kalliimpia sähköpyöriä. Nokia, Vesilahti ja Lempäälä ovat kuitenkin jo ehtineet hylätä Tampereen yhteistyöehdotuksen. Perusteena on ollut muun muassa palvelun korkea hinta tiukassa taloustilanteessa.
Velkaantuvalle Tampereelle tämä ei kuitenkaan ole ongelma. Onhan asetettu strateginen tavoite kasvattaa pyöräilyä.
Kaupunki investoi paljon myös pyöräväyliin ja ohjaa rakentamista niiden läheisyyteen. Vuosina 2016–2024 kävelyn ja pyöräliikenteen infraan käytettiin 101,5 miljoonaa euroa. Samalla 80 % asuinkerrosalasta on kaavoitettu joukkoliikennevyöhykkeille ja aluekeskuksiin.
Kuinka paljon pyöräilyn määrä kasvoi investointien myötä? Ei kovinkaan paljon. Eri kulkumuodoilla tehtyjen matkojen osuuksia mitataan säännöllisesti ja tuloksista käy ilmi, että tamperelaisten tekemistä matkoista taitettiin vuonna 2012 pyörällä joka kymmenes ja viimeisimpänä mittausvuonna 2023 11 prosenttia.
Suurten ponnistelujen myötä pyöräilyä on siis saatu lisättyä peräti prosenttiyksikön verran.
Pyöräilyinfrastruktuuri-investointien vähäinen vaikutus ihmisten liikkumistottumuksiin on todettu myös Helsingin yliopiston tuoreessa väitöskirjatutkimuksessa, jossa tarkasteltiin erityisesti Helsinkiä ja Tamperetta. “Helsinki ja Tampere ovat investoineet pyöräilyyn, mutta kaupunkien liikennejärjestelmät eivät ole muuttuneet toivottuun suuntaan”, totesi väitöskirjatutkija Carlos Lamuela Orta Helsingin yliopistosta.
Helsingin kaupunki on investoinut pyöräilyinfraan viimeisen 14 vuoden aikana lähes 200 miljoonaa euroa, mutta pyöräilyn osuus tehdyistä matkoista ei ole juuri kasvanut myöskään pääkaupungissa.
Poliitikkojen on vaikea hyväksyä, etteivät kaupunkilaisten tottumukset muutu norsunluutornista ohjattuun suuntaan. Päätösten pitää kuitenkin perustua todellisuuteen, ei toiveisiin. Siksi onkin paikallaan kysyä, onko velkaantuvan Tampereen kaupungin järkevää tehdä mittavia ja ei-välttämättömiä investointeja, kuten kaupunkipyörien hankinta, pyöräilyn edistämiseksi? Etenkin kun investoinnit eivät saa aikaan toivottuja tuloksia eli kasvata pyöräilyn määrää.
Pyöräily on hyvää arkiliikuntaa ja on selvää, että Tampereen kaltaisessa suuressa kaupungissa myös pyöräilyinfran tulee olla kunnossa. Katujen saneerausten yhteydessä mahdollisia puutteita on korjattava ja liikkumista sujuvoitettava.
Liikennesuunnittelua ja investointipäätöksiä ei kuitenkaan tule tehdä vain pyöräilyn ehdoilla kustannuksista välittämättä. Parasta aikaa Tampereella on käynnissä monia “pyöräilyä edistäviä” ja velaksi rahoitettavia miljoonahankkeita, jotka olisi voinut jättää tekemättä tai tehdä myöhemmin.
Myös pyöräilyinvestoinneista on päätettävä faktat, ei ideologia edellä.
Mats Uotila
Kaupunginvaltuutettu, (kok.)