Varhaiskasvatuksen perusta kuntoon!
Varhaiskasvatuksen tilanteen huonontuminen on puhuttanut paljon sekä mediassa, itse alalla, että ihan kahvipöydissä. Eikä ihme, sillä tilanne on huolestuttava. Varhaiskasvatuksen ammattilaiset karkaavat alalta kokonaan tai jäävät uupumuksen takia pitkillekin sairaslomille, koska työ koetaan erittäin kuormittavana ja tilanne lohduttomana. Henikökunnan vaihtuvuus ja arjen rikkonaisuus vaikuttaa taas suoraan lapsiin.
Miten tähän tilanteeseen on jouduttu maassa, joka on aiemmin ollut tunnettu laadukkaasta varhaiskasvatuksesta? Vastaus kuuluu kentältä: olemme ohjanneet varhaiskasvatukseen budjetoituja rahoja väärään paikkaan. Varhaiskasvatuksessa ollaan vuosien varrella alettu kehittää yhä enemmän ja enemmän, uutta hanketta hankkeen perään. Samaan aikaan varhaiskasvatuksessa leikataan esimerkiksi tuen resursseista, tuen paikoista ryhmissä ja henkilöstökuluja yritetään karsia jatkuvasti.
Kehittäminen ja uuden tiedon tuominen kentälle ei missään nimessä ole väärin, päinvastoin. Mutta nyt ollaan ajauduttu tilanteeseen, missä kehittäminen ja uudet hankkeet menevät muun edelle. Kukaan ei hyödy uusista hankkeista eikä ehdi toteuttaa kehitysideoita, jos kentällä ei ole resursseja edes perusarjen ja laadukkaan pedagogiikan pyörittämiseen. Me varhaiskasvatuksen ammattilaiset olemme niitä, jotka sitä arkea elämme, joten eikö olisi aika saada meidän äänemme kuuluviin budjetoinnissa ja rahoitusten ohjaamisessa? Haluaisin ajatella, että alan ammattilaiset, opettajat, lastenhoitajat jne., tietävät parhaiten mitä varhaiskasvatuksessa nyt kipeästi kaivataan. Erityisesti tällaisessa tiukassa taloustilanteessa, missä nyt eletään, verorahojen oikeanlainen kohdennus olisi äärimmäisen oleellista.
Kun arki rullaa, työntekijät pysyvät alalla ja voivat hyvin, ja voivat tätä kautta toteuttaa laadukasta varhaiskasvatusta lapsille, meidän kaikkien tulevaisuudellemme. Tampereella on jo otettu askeleita varhaiskasvatuksen työhyvinvoinnin lisäämiseksi mm. johtajakokonaisuuksia muokkaamalla. Nyt Tampereella olisikin oivallinen tilaisuus toimia suunnannäyttäjänä ja tarttua ongelmakohtiin lisää, panostaa hyvään, laadukkaaseen peruspedagogiikkaan ja arjen sujuvuuteen.
Sitten kun meillä on tarpeeksi päteviä aikuisia sopivan kokoisissa ryhmissä, tarpeeksi resursseja tuen lapsille, asianmukaiset tilat ja tätä kautta mahdollisuus toimivalle varhaiskasvatuksen perustalle, voidaan miettiä miten ja millaisilla hankkeilla toimintaa voitaisiin parantaa. Vasta tällöin voidaan kehittää ja ideoida uutta. Varhaiskasvatuksessa pitäisi ehdottomasti keskittyä nyt siihen, että saadaan perusasiat kuntoon.
Laadukas varhaiskasvatus on KAIKEN perusta. Jos tämä perusta on heikko, miten sen päälle voidaan rakentaa mitään hyvää?
Pauliina Otonkorpi
Varhaiskasvatuksen opettaja, varavaltuutettu (Kok.)