Ritva Asula-Myllynen: EU-vaalit tulevat, oletko valmis?

Euroopan Unionin vaaleissa vuonna 2004 äänestysaktiivisuus oli 39,4 % ja takana on jo 13 vuotta jäsenyyttä. Taas käynnistyvät keskustelut siitä, miten kansalaisia kiinnostavat asiat, jotka vaikuttavat heidän arkeensa enemmän kuin presidentin vaalit, joissa äänestysaktiivisuus on vaalien korkein, viimeksikin 80,2 %? Kuntavaaleissakin äänestysprosentti oli taas vain 61,3 %.

Onko niin, että nukkuvien puolue ajattelee, että asiat pysyvät vähintäänkin ennallaan kun ollaan hiljaa? Näin ajatellaan monessakin jäsenmaassa ja kansanäänestyksiin suhtaudutaan usein siten, että kun äänestetään ei, asiat pysyvät ennallaan. Useimmiten kuitenkin on niin, että ellei osallistuta äänestämällä ja asioihin perehtymällä, olosuhteet saattavat muuttuakin entistä huonommiksi. Esimerkiksi Norjan ollessaan EU:n ulkopuolella mutta ETA-jäsenenä se joutuu hyväksymään EU-direktiivit ilman, että sillä valtiona on vaikutusvaltaa niihin. Norja on ikään kuin ulkoistanut EU-asiat, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että Brysselissä on useita norjalaisia yrityksiä, jotka tienaavat elantonsa nimenomaan lobbauksella. Lobbauksen maisteriohjelmaa ei vielä tiettävästi ole missään korkeakoulussa, mutta sen kaltaisen asiantuntijuuden arvo on helppo ymmärtää kun tiedetään, että EU:ssa on virkamiehiä 30 000 ja lobbareita 15 000. Monelle kansainvälistyvälle ja kasvavalle yritykselle on tärkeää tietää, mitä lainsäädännössä on meneillään ja miten se tulee vaikuttamaan toimintaympäristöön tai –edellytyksiin. EU:ssa nimittäin tehdään vino pino päätöksiä koskien elinkeinoelämän kilpailukykyä ja työllisyyttä.

Miten sitten valita ehdokkaansa? Minä aion äänestää ehdokasta, joka tuntee EU:n lainsäädäntö- ja päätöksentekoprosessin ja joka osaa edes jonkin kansallisesti tärkeän asian, ns. substanssin, hyvin. Aikaansaannoksetkin painavat, ei koulutus. Euroopan parlamentin jäsenen tulee osata toimia kansainvälisessä ympäristössä. Perisuomalainen vaikeneminen ei ole kultaa kun päätökset tehdään käytännössä käytävillä ja asiantuntijakomiteoissa, missä sosiaalinen pääoma on verkostotaitojen ohessa elintärkeä täsmätyökalu. Ihmisiin tutustuminen ja luottamuksen hankkiminen on merkityksellistä: henkilösuhteilla on väliä. Monessa asiassa ollaan pieni valtio, mutta jos osataan hakea voimaa samoin ajattelevista valtioista, tilanne on eri.

Kielitaitoa pitää olla, sillä asiakirjat ovat yleensä englanniksi tai ranskaksi. Tulkkaus kokouksissa tapahtuu usein toisen kielen kautta, esimerkiksi tsekistä ranskaksi ja sitten suomeksi. Sillä välin neuvottelut etenevät ja viiveellä tuleva tieto käsiteltävästä asiasta ei helpota reagoimista saati vaikuttamista. Englanti on eittämättä universaali ja EU:ssakin tärkein kieli. Ruotsin kielen merkitystä EU:ssa voi päätellä siitä, miten eriävät tavoitteet meillä on vaikkapa eri valuuttapohjalta ja mm. telakkateollisuuden osalta Itämeren kysymyksissä.

Ehdokkaani tulee olla rohkea, ei vain tehokas. Italialaiset ovat tunnettuja jopa röyhkeydestään mutta niin vain elintarvikevirasto lipsahti saapasmaahan. Jos tavoitellaan 100 %: ia ja saadaan 60 %, niin tavoitteeksi pitää asettaa reippaasti 200 %. En valitse ehdokastani vain seuraamaan päätöksentekoa vaan haluan sinne ihmisen, joka osaa vaikuttaa. Aktiiviset neuvottelijat vievät pelin, sille ei voi mitään ja suora vaikuttaminen päättäjiin on paras tapa olla valmistelussa mukana. Lepotilassa nämä aktiivit jaksavat asua lentokentillä ja olla poissa kotoa ainakin maanantaista torstaihin. Kokouksiin he eivät mene pilkkimään.

Yksi asia on selvä: EU-maiden ei kannattaisi riidellä keskenään niin kauan kuin unioni on olemassa. EU:sta on saatava taloudellista voimaa maailman politiikkaan ja Aasian nousevat supervallat on pidettävä kilpailukyvyssä takana.

Ja jos nyt käy niin kuin joulun alla Tampereen sielunhoidossa, että kirkon miehet ja naiset jalkautuivat anniskeluravintoloihin levittämään ilosanomaa, niin olkaahan varuillanne: Ulkopolitiikka Goes Kapakka-kiertue on tulossa!

Ritva Asula-Myllynen, HTM

Pirkanmaan kokoomusnaiset

hallituksen vpj